Shakespeare: Macbeth


Life's but a walking shadow, a poor player
That struts and frets his hour upon the stage
And then is heard no more. It is a tale
Told by an idiot, full of sound and fury,
Signifying nothing.

Elämä vaan on varjo kulkevainen,
Näyttelijä-raukka, joka näyttämöllä
Rajuupi aikansa ja katoo sitten;
Tarina on se, hupsun tarinoima,
Täynn' ilmaa, tulta, mutta mieltä vailla.

(Suom. Paavo Cajander 1885)


Elämä on vain varjo häilyväinen, vain näyttelijä rukka,
joka riehuin lavalla keikkuu aikansa ja häipyy,
se kertomus on, hupsun tarinoima,
täys ääntä, vimmaa - tarkoitusta vailla

( Suom. Yrjö Jylhä, 1936)


Elämä on vaeltava varjo, kehno näyttelijä,
joka temppuilee ja rehkii näyttämöllä hetken,
eikä palaa. Se on hullun loru,
täynnä huutoa ja vimmaa,
mutta mieltä vailla.

(Suom. Matti Rossi 2004)


En skugga blott, som går och går, är lifvet;
En stackars skådespelare, som larmar
Och gör sig till, en timmas tid, på scenen
Och sedan ej hörs af. Det är en saga
Berättad af en dåre; låter stort,
Betyder intet. —

(Övers. av Carl August Hagberg 1861 - en av 14 svenska översättningar)