Pois
Jussi Vilska: Myytti mielenrauhasta. Kirjapaja

Pirjo & Kalle Achté, Antti Pakaslahti (toim.): Kahvikuppineuroosi. Psykiatrian tutkimussäätiön julkaisuja. Otava. 

AHDISTUSTA MAALLIKOILLE

(alkuosa eli Vilskan osuus puuttuu)

Vilskan taustaa vasten näyttäytyy kahvikuppineuroosin käsittelyn kuiva kylmyys pelkistetysti. Psykiatrian tutkimussäätiön julkaisu Sosiaaliset pelot on kapeutettu yleistajuisempaan Kahvikuppineuroosikirjaan, jossa alkuperäisen teoksen kahtatoista kirjoittajaa ei ole enää erikseen mainittu. Kohderyhmänä ovat edelleen numeroista ja psykoanalyysin ja oppimisterapian alkeista teoreettisesti kiinnostuneet.

Tiedostamattomat vihamieliset yllykkeet, oidipaalisen kehitysvaiheen vaikeudet ja torjutut seksuaaliset ristiriidat ynnä muut teoreettisen rutiinikielen ilmaukset vallitsevat taas tuttuina kirjan sivuilla. Ammattilaisille ei samojen perusolettamusten kääntely sano enää mitään, ja tavallisen maallikon hilsettä se ei juuri kosketa eikä vapauta häntä jännittämästä.

Tieteellisyyteen pyrkivä tarkastelu nyrjäyttää ihmisen helposti tieteen näyttämöllä steppaavaksi objektiksi, ahdistuneisuusprosenteiksi populaatiossa. Ensinäkemällä eivät monet näe esim. lauseessa "Ahdistuneen ihmisen ilme on yleensä jännittynyt, hänen asentonsa on jäykkä, ja hän katsoo harvoin silmiin" mitään merkillistä, koska niin syvälle on sisäistynyt kulttuurimme tapa tarkastella ihmistä nukkena. Kirjan kulttuurisidonnaisuus heijastuu myös muiden kulttuurien tarkastelun pinnallisuutena.

Vilskan yksinkertainen näkökulma kaikessa kapeudessaankin sisältää jotain paljon arvokkaampaa kuin tiedon paljoudesta kertovat tarkastelut. Ei ole epäilystä siitä kumpi kirja on maallikoille suositeltavampi.

 

Markku Siivola