Pois

Andreo Larsen & Jukka Ukkola & Jussi Karjalainen (piirrokset): Terve, mies! WSOY 2000

 

ÄIJÄPARAT YHTEISKUNNAN AALLOKOISSA

 

Ei perimää vaan politiikkaa

Jääkauden takainen mies suittuna ja puettuna ei erottuisi tämän vuosituhannen ihmisistä Aleksilla muista. Geneettinen meri on sama, vain kulttuurien ristiaallokko lainehtii sen pinnalla sukupolvien jännevälein muutosten ollessa vain edestakaista vellomista, jonka lyhytnäköisyys tulkitsee jatkuvaksi kehitykseksi.

 

Kulttuurivaihteluista olen viimeksi hämmästellyt ja ihastellut länsimaiden tupakkaan suhtautumisen muutosnopeuteen vaikuttaneita partisaanistrategoita (Pekka Hakkarainen: Tupakka - nautinnosta ongelmaksi. Vastapaino 2000).  Taitava psykologinen sodankäynti saattaakin tuottaa nopeasti tulosta kuten Hitlerin loistelias aivopesutekniikka osoitti (Vesa Manninen: Vyötä kupeesi kuin mies. Kirjayhtymä 1996), ja kuinka vain muutamien vuosikymmenien poliittinen ero riittää rakentamaan jaetun kansakunnan sieluun muurin jonka sortuminen kestää sukupolvia kauemmin kuin fyysisen muurin tuho.

 

Maailman vanhin sota

Sukupuolten sodassa on tuskin yhden sukupolven aikaa tarvittu naisen aseman radikaaliin muuttumiseen, jonka syitä ei ole lainkaan niin helppo nähdä kuin tykein ja pommein aikaansaatujen. Kirsti Lagerspetz, tarkastellessaan tämän ilmiön erästä osa-aluetta: naisten kasvavaa aggressiota (Naisten aggressio. Tammi 1998) myös fyysisellä tasolla, arvelee osasyinä olleen myös työväenliike ja antirasistiset liikkeet, jotka demokraattisen ideologian yleistymisen eräinä ilmiöinä ovat antaneet naisille keinon näyttää turhautumistaan suoremmin.

 

Sukupuolimitalin toinen puoli on murtuvan miehisyyden tragiikkaa, suomalaisen miehen sielullista selviytymisstrategiaa, Junttila-ilmiötä, jonka Manninen onnistuu näkemään Aleksis Kiven Seitsemän Veljeksen homoeroottisena veljesrakkautena. Se heijastuu jo yhteiskunnallisen mielipideilmaston tarkimmassakin mittarissa; mainoksissa, joiden mies on enimmäkseen kotiorja, surkimus, nössö, pelle, psykopaatti ja impotentti lökäpöksy hampaat kastroivasti välkkyen esiintyvien "Vahva, Itsenäinen, Minä" -kaunottarien rinnalla. Psykohistorioitsija Juha Siltala (Miehen kunnia. Otava 1994) näkee yksilöitymispakon edessä seisovan nykymiehen, jonka on tultava yhä enemmän omillaan toimeen asiakeskisiin kilpailusuhteisiin kuristuvan sankariyrittäjän roolin varassa, kun uskonto ja politiikka ovat viime vuosikymmenien aikana heikentyneet miehen yksilöidentiteetin  turvaajana.

 

Kun vuoden 1994 kirjahaulla löytyi 110 kirjaa asiasanalla "naisen asema" ja 14 sanalla "miehen asema" niin nyt löytyy edellisestä jo 500 kirjaa, jälkimmäisestä vain 50! "Ne jyrää meitin. Pojaat, ne jyrää meitin" huutavat miehet Tuntemattoman sotilaan perääntymisvaiheen kranaattitulen keskeltä miehistä takaiskua kaivaten (Susan Faludi: Takaisku - julistamaton sota naisia vastaan. Kääntöpiiri 1994).

 

Hävinnyt osapuoli

Yhtenä järkyttävistä todisteista nykymiehen aseman rappiosta on kolmen miehen, Helsingin yliopiston dosentti ja kliinisen neurofysiologian erikoislääkäri Andreo Larsenin, Suomen Kuvalehden toimittaja Jukka Ukkolan, Kalevassakin Aleksis K -nimimerkillä pakinoinut, ja piirrosten tekijän Jussi Karjalaisen yhteisvoimin heikentämä kirja miehen vaivoista. Larsen on keskittynyt Viagraan ja impotenssikysymykseen (Kyvykäs mies, Viagra-ilmiö ja hyvä potenssi. WSOY 1998) joissa suutari onkin lestissään. Hän turvautuu yhdeksään muuhun asiantuntijaan, joten kädet ovat Larsenin kädet, mutta ääni on kahdeksan muunkin körilään (yksi on nimittäin nainen, kertoo sukupuolitaudeista ja tukanlähdöstä).

 

Psykiatrina luin tietysti heti depressioluvun, jota mekaanisempaa näkökulmaa ja ulkokohtaisemman kuollutta pseudostatistiikka harvoin näkee. Jotakuinkin miehen kirjaan sopivaksi ymmärtää erektiot ja eturauhaset, ehkä alkoholinkin, mutta kuorsaus, selkä, sydän, keuhkot, vatsa, tukka ja lihavuusluvut ovat joka lääkärikirjan vakiomateriaalia.

 

Larsenin huumorintajun vuoksi ei aivan aina tiedä kuinka vakavalla naamalla hän elämäntapaohjeitaan jakelee.  Jokaista lukua edeltää toimittaja Ukkolan reteää huumoria tavoitteleva väkinäisen karkea hihitelmä luvun aiheesta, johon henkeen sopivat myös Karjalaisen inhottavan rumia äijänkääkkiä esittävät piirrokset miehisen epätoivon umpikujasta. Niinpä kirjan kohderyhmäksi sopinevat miehisyytensä umpisolmuun vetäneet lähiökapakoiden suuret ikäluokat, jotka eivät ennättäneet edes sotaan saati muuhun todellisen miehen toimiin.

 

Markku Siivola