Pois

Timo Kauppi: Jos ottaminen ottaa päähän. Otava 1993.

AJATTELUAPUA ALKOHOLISTILLE

Monet ovat Sinä-Suuri-Syntinen-terveystaulut alkoholistin tiellä - sananmukaisesti - hänen irrottautuessaan äidintissistä pullon kautta kohti itsehallintaa. Maksasi-Sanoo-POKS-raittiusmiehet raittiustuoleissaan ovat kautta aikain osanneet laatia tekopyhiä julisteita ärsyttämään alkoholisteja ottamaan niiden alla vielä yhdet simasuut. Juuri nyt on käynnissä yksi sellainen Dorka Ajaa Dokussa, joka varmaan saa informaatikot tuntemaan tehneensä jotain peräti hyödyllistä.

Niinpä syvä epäluuloni raittiusviranomaisia kohtaan saavuttaa joskus melkein samat mittasuhteet kuin aikamme Turmiolan Tommeihin, jota lieventää onneksi väliin asiallinenkin valistus. Riittävästi housuissaan pysyvä on myös Helsingin päihdeasiaintoimistossa vaikuttava koulutussuunnittelija Timo Kauppi, joka varoiksi vielä kirjastaan alussa toteaa: "Ei ole tarkoitettu vaikeiden tai pitkäaikaisten ongelmien ratkontaan".

Kirjan perusteemat ovat toiminta ja ajattelu. Tekniikkoina on mielikuvien käyttö, välttämistoiminnan oppiminen, ja strukturointi; tavoitteiden jakaminen realistisiksi selkeästi muotoilluiksi välitavoitteiksi. Miltei joka sivulla löytyy taulukkoa, kyselykaavaketta, annoskorttia, juomispäiväkirjaa, houkutusten hallintapäiväkirjaa, edistymiskäyrää joilla Kauppi pyrkii edesauttamaan tavoitteiden realistista strukturointia.

Näkömielikuvien käyttö on teemoista tärkein. Kauppi esittelee eniten kolmea menetelmää: mielikuvan rakenteen muuttaminen myönteisemmäksi sen osarakenteita tutkimalla ja kuvittelemalla ne toisenlaisiksi, myönteisistä tapahtumista rakennettavan pystyvyyden kehän mielikuvan suojaksi kiusauksia vastaan, mielikuvien vaihdon ja vaikeista tilanteista onnellisiin loppuihin johtavan hyvin harjoitellun mielikuvavideon jonka voi panna mielessään pyörimään ja näin vastustamaan varsinaisia altistustilanteita. Nämä havaintoihin vaan ei emootioihin keskittyvät menetelmät ovat kognitiivisen terapian klassista perusvälineistöä. Näitä menetelmiä käyttäviä itsehallintaryhmiä on Helsingissä ollut vuodesta 1987 noin neljäkymmentä, joissa osallistujia yhteensä lähemmäs neljäsataa.

Ovatko ne auttaneet? - "Tulokset ovat hyviä", sanoo Kauppi. Tarkistin asiaa: tuloksellisuuden arviointi pohjautuu näppituntumaan. Samalla kävi ilmi, että itsehallintaryhmien terapiamenetelmät juureutuvat sekä kognitiivisen terapian eräästä muodosta (NLP; neurolingvistic programming) että ratkaisukeskeisestä lyhytterapiasta. Ainut Suomessa tehty varsinainen tutkimus alkoholistien hoitomuotojen tehosta on tri Lauri Keson vuonna 1988 julkaistu väitöskirja 'Inpatient treatment of employed alcoholics: randomized clinical trial of Hazelden and traditional treatment', joka vertasi myllyhoitoa ja traditionaalisia laitoshoitoja todeten edellisen tehokkaammaksi. Nämä NLP-sovellutukset eivät Keson tutkimukseen ehtineet.

Uskon ilman tieteellistä tutkimustakin, että joillekin vasta pikkusormensa viinapirulle antaneille tästä kirjasta ja itsehallintakursseista saattaa olla hyötyä. Toisin sanoen suosittelen kirjaa niille jotka etsivät apua itsensä eikä vaimonsa toimesta, ja kehoitanpa vielä kyselemään missä näitä kursseja Suomessa pidetään. Kysymyksiin vastaa Helsingin päihdetyön tietopalvelu.

Markku Siivola
kts myös:
Tommy Hellsten: Virtahepo olohuoneessa