Pois

Majlis Hagenmalm: Vyöhyketerapia. Suom Ilkka Rekiaro. Tammi 1996

EI HEITÄ TOISISTAAN EROTA

Homeopatia, vyöhyketerapia, kasvisparannus, miksi yhtä niistä harrastava harrastaa aina muitakin kuten väriterapiaa, shiatsua, irisdiagnostiikkaa, bioenergistä terapiaa, makrobiotiikkaa, henkiparannusta, joogaa, Rosenterapiaa, you name it. Ja on kiinnostunut auroista ja kuolemanjälkeisestä elämästä.

Näiden hoitomuotojen harrastajia yhdistää naiivi innostuneisuus liittoutuneena kyvyttömyyteen ajatella rationaalisesti, jolloin potilaiden kaikki parantumiset, jopa vastaanotoilta poisjäämisetkin, katsotaan oman hoidon onnistuneisuuden todisteiksi. Väitteet niiden tehosta ovat miltei poikkeuksetta alkeellisen uskon tasolla. Näin hullusti on asianlaita kyllä hämmästyttävän usein traditionaalisessakin lääketieteessä, mutta tutkimustraditionsa avulla se saa sentään pahimmat hullutukset vähitellen karsittua.

Homeopatian historiassa näkyy erityisen selvästi ihmisen sotkeutuminen omiin johtopäätöksiinsä kiihkohulluuden partaalle kun hän luulee maailman olevan sellainen kuin miltä hänestä näyttää (Adolf Voegeli: Homeopaattisen hoidon aakkoset, WSOY 1989, ja George Vithoulkas: Homeopatia - tulevaisuuden lääketiede, WSOY 1990, josta käy ilmi myös homeopatian perustajan Hahnemannin mielipuolisuus). Samaan äärimmäisen vastenmieliseen Oikean Opin kirkumisen hulluuteen ylti vyöhyketerapeutti Joseph Corvo (Uusi vyöhyketerapia, WSOY 1991).

Ruotsalainen vyöhyketerapeutti (sairauksia jalkojen käsittelyllä parantava) Majlis Hagenmalm ei ole edelläolevien kaltainen maaninen hullu vaan elämää ymmärtämään pyrkivä miellyttävänoloinen nainen, joka analyysikyvyltään ei kuitenkaan kohoa muiden vaihtoehtoterapeuttien yläpuolelle, niin samanlaiset ovat hänen kuvitelmansa veren ja imunesteen kiertoa estävien myrkkyjen kiteytymisestä jalkapohjien hermopäätteisiin, ja niin hupsusti hän uskoo vähän mihin tahansa, kuten "kumoukselliseen" REM-terapiaan, jonka mukainen potilaan silmien heiluttelu terapeutin käsien tahdissa samalla traumojaan muistellen on tyypillinen kahden idean mitä yksioikoisin yhdistäminen toisiinsa.

Silti uskon Hagenmalmin terapeuttisiin tuloksiin, ja onhan hänen kirjansa täynnään parantumiskertomuksia. Hän on niin antaumuksellista intoa täynnä niin hyvin sydämin, että se ei voi olla vaikuttamatta rohkaisevasti hänen potilaisiinsa. Ja voihan se vyöhyketerapiakin auttaa.

Markku Siivola