Pois
Ilka Kangas: Naisten vaihdevuosien ja vanhenemisen tulkinnat. Gaudeamus 1997
 
IKÄNAISEUDEN NUORI SOSIOLOGI

Tiedemiehet ovat siitä merkillistä joukkoa, että tekee mieli miltei onnitella, jos joku heistä kykenee näkemään metsän kysymyksenasettelujensa puilta.

Sosiologien alalaji ei harrasta niinkään numeroita kuin "rakennusainetta kulttuuriseen tietovarantoon tuottavaa diskurssia" ( = "vakavaa ja älykästä keskustelua"), jota ei kauempaa katsoen erota Raamatusta sulkumerkkireferensseineen, erona tietysti se, ettei vedota Jumalaan eikä Jeesukseenkaan, vaan länsimaiden kolmanneksi korkeimpaan hierarkiaan eli toisiin tiedemiehiin.

On silti mahdotonta erottaa, johtuuko Helsingin yliopiston sosiologian laitoksen sosiologin Ilka (luin pitkään väärin: "Ilkka" - ennätinkin jo ihmetellä miehen kummallista suhtautumista) Kankaan ymmärryksellinen vieraantuneisuus vain hänen nuoresta iästään (34) vai sosiologigeeneistä (Tove Skutnabb-Kangas, 57, vähemmistökielten barrikadiprofetissa, lienee hänen äitinsä), mutta yhtä kaikki, onhan sosiologialla muiden tieteiden ohella organisoiva sanansa sanottavana monella käytännön elämän alueella kunhan niistä poisluetaan ymmärrys, joka ei ole tieteen päämääränä kuten äkkinäinen luulee, vaan tieto. Tiede tuottaa tietoa. Ymmärre, jos sellaista olisi, tuottaisi ymmärrystä.

Ymmärrykselle on ominaista käsitehierarkioiden purku, tiedolle taas niiden rakentaminen. "Tarvitaan uusi tapa lähestyä vanhenemista", julistaa Kangas. Päinvastoin. Tarvitaan entistenkin tapojen purku jotta ihminen näkyisi ajatusrakennelmiensa takaa. Parasta olisi vapaa sielullinen liikkuminen tiedon ja ymmärryksen välillä, sillä niitä kumpaakin tarvitaan. Niinpä silloin kun ymmärrys on valettu yhteisölliseen kipsiin, niin myös tiedemiehiä ja Kangastakin tarvitaan - valitettavasti - tarjoamaan meille ajatuskehikoita elämän loppumattoman monimuotoisuuden kaaokseen.

Kangas on syystä huolissaan teoreettisen otteensa puhtaudesta, sillä hän ymmärtää, että vaikka hän kuinka pyrkisikin vain aineistosta käsin rakentuvaan grounded theory -tulkintatapaan (joka itse asiassa olisikin ymmärryksen pohjalle rakentuvaa), niin tutkijan vanhat psyykkiset rakenteet ja akateemisen yhteisön kuristusote sanelevat tutkimuksen pysyttelemisen sangen tarkkaan edellisten tutkijoiden uraputkistoissa. Sosiologian Grand Old Woman, seksuaalisuutta laajasti käsitellyt dosentti Elina Haavio-Mannila, 64, virallisena tutkimuksen ohjaajana ja hänen puolestaan apuraha-anomuksia kirjoittavana ei voine olla kahlitsematta Kankaan omaa diskurssia.

Kangas tunnustaa omaksuneensa tutkimusotteitaan sosiaalikonstruktionismista, kognitiivisesta antropologiasta, diskursiivisten ja narratiivisten käytäntöjen tutkimuksesta sekä naistutkimuksesta katsoen otettaan empiristisen postmodernistiseksi feminismiksi, korostaahan hän naisten toimijuutta. Hän hakee tasapainoa miehisen etäännyttävän ja objektivoivan sekä feministisen hoivan ja tasa-arvon sävyttämien tutkimusotteiden välimailla jäädenkin melko rauhalliseksi feministiksi.

Tutkimus perustuu 28 naisen haastatteluun, Kauneus ja Terveys-lehden vuosikertojen 1955-1994 analyysiin, sekä erityisesti naistutkimuksen käyttämään muistelutyöryhmän menetelmään (Frigga Haug: Female Sexualization; A Collective Work on Memory, 1987), josta Kangas käytti kuuden 45-53-vuotiaan naisen ryhmässään kahta ensimmäistä vaihetta (muistojen kirjoittaminen kolmannessa persoonassa, sitten niiden lukeminen ja niistä keskusteleminen) avainsanoinaan vanheneva nainen, hänen ryppynsä ja painonsa, seksuaalisuutensa ja vaihdevuotensa. Haugin menetelmän mukaiset tarinan kirjoittaminen uusiksi ja lopulta peilaaminen teorioihin ei hänen ryhmässään toteutunut.

Teoksen otsikossaankin viittaamia tulkintoja löysi Kangas viisi: fatalistinen (kärsivä, kohtaloonsa tyytyvä, siksi vahva nainen), kriittinen (lääketieteen manipuloitavaksi suostumaton vahva nainen), pragmaattinen; toiminnallinen (vaivat syrjään vaikka millä keinoin kuten lääkkein pois arjen askareiden tieltä), medikaalinen (vaihdevuodet ovat terveysriski ja puutostila, jonka välttämiseen tarvitaan eritoten lääketiedettä) ja holistinen (vaihdevuodet ovat enemmänkin psykososiaalinen elämäntilanne kuin sairaus, oman ruumiin näkeminen kulttuuriyhteydessään).

Kuten aina, elämä - mukaanluettuna vaihdevuotisten naisten diskurssi - ei mahdu tieteen sille tarjoamaan Prokrusteen vuoteeseen, joten Kangas käyttää lisämääreenä dissonanssikehikkoa johon naisten ristiriitaiset ja viiden tulkintakarsinan rajoja ylittävät vuodatukset saadaan mahtumaan. Kauneus- ja Terveys-lehti ja lääketiede antavat vaihdevuosista patologisemman kuvan heidän omiin puheisiinsa verrattuna, ja mikäpä lehdelle sen sopivampaa kuin naisten "ongelmien" psykologisointi ja medikalisointi, niin hoitovalmisteiden ja -palvelujen esittelyille löytyy markkinarakoa, tuumaa Kangas.

Kiljukaulafeministit eivät Kankaasta kostu, vaan ken haluaa opiskella "realistisuuden sävyttämien sopeutumisen ja selviytymisen tarinoiden" erästä käsiteluokittelumallia, tarttukoon teoksen punaiseen lankaan, jos omaa akateemista taustaa, muutoin abstraktion yläpilviin ei oikein näe.

 

 

Markku Siivola