Pois

Norman Vincent Peale: Myönteisen ajattelun voima. Suom. Susanna Hamelin. Karisto 1987


JUMALA RAVIHEVOSENA

 

Hyppää jumalan selkään, lyö vetoa sen puolesta, huuda sen korvaan jatkuvasti "uskon sinun uskon sinuun!" niin kyllä se sinut kiidättää yli miljoonan dollarin myyntirajan yli! "Jumalan avulla saatoin myydä oikein toden teolla" on yksi suora lainaus niistä kymmenistä tarinoista, joissa toistuu sama arkkilapsellinen usko jumalan osuudesta ulkonaiseen menestykseen. Jos olet työtön, jos materiaa ja menestystä ei ole siunaantunut, jos muuten vain rakastat rahaa niin usko Herraan hevoseen, sijoita Häneen ja anna Norman Vincent Pealen kertoa tämän sijoituksen edullisuudesta.

 

Pealen kirjan uskomattoman pinnallinen jumalakäsitys on uskomatonta vain suomalaisesta näkökulmasta. Suomalaisen kristillisyyden simppeliys tuntuu suorastaan syvähenkiseltä tämän amerikkalaisen kulttuurin kaikkein lapsellisimpia puolia heijastelevan oppaan rinnalla. "Pealen ajattelutapa on saavuttanut runsaasti vastakaikua amerikkalaisten huippupoliitikkojen taholta" sanoo kirjan takakansi. Siunaa ja varjele! täytyy minunkin jo uskovaiskielellä todeta, koska tuossa väitteessä voi olla totuuden siemen.

 

Minua seurasi pitkään "pilaileeko tämä mies"-tunne, mutta koko kirjan tutkittuani tulin täysin kielteiseen tulokseen. Ei pilaile. Hänellä ei tosiaan ole muuta sanottavaa kuin toistaa amerikkalaisuuden olennaista perusidentiteettiä: Self Made Man; omilla avuillaan elämässä pärjäävää. Kun Peale on vielä yhdistänyt tähän tyypillisen amerikkalaisuskonnollisen mielenlaadun, naittaa häpeämättömästi keskenään rahan ja jumalan, ihannoi Amerikkaa ja tapaamiaan ihmisiä räikeän epätodellisen yliampuvasti, täytyy tästä vetää johtopäätös, että kyseessä on törkeän luokan valehtelu tai täydellisyyttä hipova kulttuurisokeus. Uskon jälkimmäiseen. Peale on jopa tavallaan kiehtova ilmiö juuri sileän tyhjyytensä takia. Hän on kulttuuri-ihanteiden ruumiillistuma, tyhjyyttään kumiseva kuori ilman mitään yksilöllistä sanottavaa. Koska myös amerikkalainen politiikka ratsastaa Pealen suosimilla hevosilla, on hyvinkin mahdollista että Pealen unissasaarnaa saatetaan siteerata hiukan siellä täällä. Ei Peale kuitenkaan ainut tällainen profeetta ole vaan Amerikka vilisee tällaisia raha/menestys/usko/jumala-käsitteiden samuudesta saarnaajia.

 

Juuri Yhdysvalloissa tällainen arkkisidonnainen teksti parhaiten vaikuttaakin. Ken tarttuu itseään niskasta kiinni ja todella yrittää parhaansa, hän toteuttaa silloin kansallisia ihanteita ja saa varmaan näin myös positiivista palautetta, ja saattaa näin onnistuakin elämässään. Niin nosti ennen niin epävarma Pealekin itsensä ylös negatiivisten asenteitten suosta, kertoo hän kirjassaan. Hän on onnistunut juurtumaan yhteiskuntaan myös perustamiensa organisaatioiden ja julkaisujen kautta: tarjolla on Institutes of Religion and Health, The Magazine of Positive Thinking ja Guideposts, The Positive Thinkers Club, The Foundation of Christian Living ja kaksi maanlaajuista radio-ohjelmaa; The Positive Thinkers Network ja The American Character.

 

Suomestakin löytyy ilmeisesti sen verran kaikupohjaa ehkäpä peräti kristittyjenkin piiristä, että Kariston on kannattanut lähteä asialle jo toisen kerran. Edellinen Pealen kirja "Sen teet mihin uskot" ilmestyi vuonna 1979. Myös "Onnellisen elämän edellytykset" on ilmestynyt jonkun pikkukustantajan julkaisuna (Oy Edes, Vaasa, 1982).

 

Pealen opeilla on kyllä sosiaalinen arvonsa, sillä onhan hänen toivon ja uskon oppinsa toki parempi kuin epätoivon opit. Samalla lailla voivat kuitenkin surkeimmatkin telttaseurakunnat nostattaa ihmisiä jaloilleen, ja saada todistajien kuoron omaa totuuttaan laulamaan, vaikka niiden toiminnan ahtaus ja tuhoavuus suuremmissa puitteissa onkin helppo nähdä.

 

Pealen oppi on laumaeläinoppia. Kyllä eläimetkin osaavat toisiaan ryhmässä ulkopuolisilta puolustaa ja omia pentujaan vaalia, ja kelle se riittää, kulkekoon elämänsä läpi omassa laumassaan omissa kahleissaan, ehkäpä aivan onnellisenakin. Ihminen sisältää kuitenkin paljon muutakin, sellaistakin, joka kuulee ja ymmärtää toista silloinkin kun Pealen korvat eivät ole aikaan kuulleet enää mitään.

 

Markku Siivola