Pois

Pekka Hämäläinen: Hyvä parisuhde. Ajatus 2000

Antti Heikkilä: Ruumiin evankeliumi. Rasalas 2000

KAKSI PARANTAJAA RAKKAUTTA KYSYMÄSSÄ

Kaksi miestä, kumpikin rakkautta ja evankeliumeja arvostavia, toisen sielu vielä liikkeessä ajan läpi tietämättömyyttään yhä paremmin ymmärtäen, toinen pysyy paikoillaan tempoen oman tietämyksensä muodostamia kahleita.

*

Pappi Pekka Hämäläinen kutsuu perheterapiamenetelmäänsä edelleen positiiviseksi realismiksi kuten jo vuonna 1993 kirjassaan Myönteisyyden mahtava voima (Tammi 1993), mutta hänelle on tehnyt hyvää vakavoitua siitä koheltajapelleroolista ja teennäisestä vitsinväännöstä, johon hän peitti todellisemman olemuksensa. Tässäkin kirjassa hän kertoilee entisen kaltaisia tarinoita pienistä ihmiskohtaloista, joihin hän on terapeuttina ehkä voinut vaikuttaa. Vain seksistä puhuessaan hän vielä kerran hukkaa tyylinsä hätäisen irvistävään vitsinvääntöön,  muutoin hän on entistä sympaattisempi muuttuessaan myönteisyystorsosta enemmän kokonaiseksi, synkät puolensa paremmin tuntevaksi ja niitä vähemmän väisteleväksi ihmiseksi.

Kohderyhmäksi sopivat kuitenkin edelleen lähinnä ne, joiden korvissa pystyynkuolleella termillä "parisuhde" on myönteinen kaiku, ja joiden pirtaan sopisi mennä parisuhdekursseillekin. Se ei kuitenkaan muuta Hämäläisen sympaattisuutta miksikään. Hänen tekstinsä tuntuu heijastavan rakkautta muuallakin kuin sanojen tasolla.

*

Toiseen suuntaan näyttää kulkevan kirurgi Antti Heikkilän  kohtalo. Edellisessä teoksessaan Riippuvuus - valheiden verkko (Tammi 1995) hänen tekstiään oli vielä keventämässä muutama lääketieteellisen tiedon muru, nyt on jäljellä vain katkera oikeassaolemisen kärttyisyys.

Edellisessä kirjassaan hän ripusti riippuvuuden hirttoköyteen melkein kaikki psykoterapiat,  psykiatrian, psyykenlääkkeet, poliitikot, suurpääoman, "taikauskon" ja materialistisen maailman. Tuomitsemisen tahti on vähintään sama kuin ennen. Tekstin pirstoutuneisuus on ennallaan, pikemminkin ajatusvirtaa kuin organisoitua sanottavaa muistuttavaa. Hän räyhää kuvitelluille vihollisilleen "rosvoille", "riistäjille", "välistävetäjille", "vapaamatkustajille", "turbokapitalismille", sen orjailijalle medialle, kirkolle ja "kähmijöille". Kaikki piispat kuuluvat sarjaan "evankeliumit pilanneet uskontoa hallitsevat tosihihhulit". Internetissä ja tietokoneohjelmissakin hän näkee suurpääoman valheellisuuden käyrät kynnet - Linuxin hän kuitenkin, ymmärrettävistä syistä, näkee Robin Hoodin taisteluna kapitalismiohjelmia vastaan.

Masennuslääkkeistä hän kirjoittaa niin uskomattoman törkeätä potaskaa, etten kuvitellut lääkärin voivan julkisesti alentua niin räikeisiin agitaattorielkeisiin, joten taustalla täytynee piillä jokin erityinen trauma tai hyvin syvä tietämättömyys asiasta.

Hän suvaitsee homoutta, arvostaa varhaislapsuuden merkitystä, Freudia ja evankeliumiakin,  ja eritoten rakkautta hengellisen kokemuksen armossa. Toivottavasti hän todella löytää ne sydämestään, niin omaan tietävyyteensä suojautuneena hän tuntuu käyvän sotaansa maailman pahuutta vastaan, vaikka tunnistaakin itsessään siitä ripauksen. Hän kaipuunsa suunta on oikea, vaikka en nöyrtymistä ja tietävyyden kuoren murtumista hänen tekstistään juurikaan löydä. Toivottavasti olen ollut etsinnässäni sokea niin että hänen muutamat lauseensa näistä tärkeistä arvoista sisältäisivät kuitenkin enemmän kuin mitä itse pystyn niiden kautta hänen suhteestaan maailmaan näkemään.

Markku Siivola