Pois

Olli Kivioja, Maarit Huovinen (toim): Kirurgin muistelmia. WSOY 1993.

KALAJOEN KASVATIN VIILTÄVÄT VUOSIKYMMENET

Kalajoella 17 ensimmäistä elinvuottaan asustellut, kohta jo 69-vuotias, edelleen aktiivina ammatissaan toimivan kirurgi ja lääkintöneuvos Olli Kiviojan kirja on juuri sellainen vankan maallinen kuin maallikko unissaankin kirurgilta odottaisi. Lievän hymynvirneen luulen sentään olleen Kiviojan suupieltä koristamassa, kun hän kerran antaa pienen myönnytyksen psyykellekin: "Olenhan minäkin, paitsi verta ja erilaisia kudoksia, myös perimän ja ympäristön muovaama".

Kivioja on toimittaja Maarit Huovisen lääketieteen popularisointituntemuksen avulla rakentanut kirjastaan helppolukuisen mielenkiintoisen dramaattisia potilastapauksia pursuilevan matkan läpi neljän vuosikymmenen kehittyvän kirurgian. Noin kolmensadan ihmisen pituinen henkilöhakemisto kertoo omaa kieltään Kiviojan muistiinpanojen huolellisuudesta 42-vuotisella lääkärintaipaleella, josta 36 vuotta kirurgina yksityissairaalassa Diakonissalaitoksella, viisi vuotta siitä johtavana ylilääkärinä, lisäharrasteena vallankin ilmailulääketiede.

Juuri tämä aika-akselin pituus yhdistettynä lääkärintyön dramatiikkaan saa Kiviojan tekstiin tyypillisen lääkärihohteen, samanlaisen, jonka tapasin viimeksi sydänlääkäri Anna-Liisa Sjögrenin kirjassa 'Sydänlääkäri muistelee' (Tammi 1991), joka sekin oli täynnään itse työn sisällöstä nousevaa dramatiikkaa ja ajan kulumisen hohdetta; "tohtorinhohtoa"; lääkärikunnan kollektiivikarismaa.

Kivioja on Sjögreniä suoraviivaisempi, tohistaa kuin juna vuodesta ja potilaasta toiseen, näpäyttelee paikoin pässinpäitä, mm. keskussotilassairaalan ilmailulääketieteen osastoa, Vaasan lääninrikospoliisin komisariota, keskussairaalan kirurgian osaston ylilääkäriä, KELAn niuhotusta matkakorvausperiaatteissa, Diakonissalaitoksen kolmea pappisjohtajaa ja ihmeparantajia. Tukkapöllyt jaetaan kuitenkin kultivoidummin kuin mitä osasin odottaa luettuani ensiksi lehdistössä paljon julkisuutta saaneen uimaritytön käden kymmenistä leikkelyistä ja hänen väitetystä lääkkeiden ylikäytöstään. Se luku on tyttöä hoitaneen Kiviojan oma puolustus ja hyökkäys vaikean tunnepitoisessa taistelussa, jonka kurimukseen on potilaan lisäksi tähän mennessä joutunut sadoittain hoitoalan ihmisiä. Kiviojan tekstistä voi päätellä vain sen, että ko. tapaus on aivan liikaa tunnemyrskyjen hämärtämä, jotta edes jonkinlaiseen objektiivisuuteen pyrkivä lukija voisi niin Kiviojan kuin muidenkaan tekstien pohjalta erotella toisistaan padat ja kattilat.

Kiviojan kirja on riittävän kevytlukuinen viihteellistä mutta silti toteen perustuvaa dramatiikkaa hakevalle. Pikkutarkan detaljitietoutensa vuoksi se täydentää hyvin suomalaisen kirurgian historiaa taaten kollegoiden kiinnostuneen nimijahtiselailun, ja antaa yleissivistävän opettavaksi laaditun muotonsa kautta mukavan tietoiskun kirurgiasta kiinnostuneelle maallikollekin.


Markku Siivola