Pois

Lars Molander: Ymmärrätkö kehitysvammaista. Suom Hillevi Huovinen. Otava 1992

KEHITYSVAMMASTA KYYNELITTÄ

Kun kehitysvammaisia paapovaan tuhrusilmänyyhkypuolustukseen sortumaton kirja tulee nimenomaan Ruotsista, tuosta ärrän ja kieltosanat kieltäneestä hoivakielen ja hampaat irvissä ymmärtämisen maasta, olen ymmärtävinäni taas hetken, miksi siellä menee paremmin kuin meillä, joka kylläkin liittyy enemmänkin Ruotsinvuosieni traumatologiaan eikä itse asiaan, joka on selkeästi jäsennelty ja ytimekkään yksinkertaisesti kuvattu sille, joka ei noista joskus kadullakin nähtävistä kummallisista olennoista mitään tiedä.

Vaikka kehitysvammaiset ovatkin Ruotsin suurin vammaisryhmä (37.000), jää suomalaisen ilo lyhyeksi, kun meidän puolta pienemmässä maassamme on melkein sama määrä (30.000-32.000) vammaisia kuin lahden takana. Toivokaamme tämän johtuvan erilaisesta tilastoinnista. Kun erityishuoltoa saavien lukumäärä on meillä puolet Ruotsia pienempi (32.000/17.000), kertoneeko tuo enemmän huollon tasosta kuin kehitysvammaisista.

Kirjan jaottelu noudattaa Ruotsin valtakunnallisen kehitysvammaisten lasten, nuorten ja aikuisten liiton (FUB) ja Anpassning till Liv och Arbete (ALA) tutkijoiden kiteyttämää kehitysvammatason mukaista ABC-kolmijakoa (vaikea, keskitasoinen, lievä kehitysvamma). Kukin taso käydään läpi vammaisen kahdeksan kyvykkyyssektorin esityksellä (tila-, aika-, laatu- ja määräkäsitys, syysuhteiden ymmärtäminen, symboliajattelu, oppiminen ja muisti sekä kommunikaatio). ABC-jako pohjautuu puolestaan psykologi Jean Piaget'n tunnettuun kehitysvaihejakoon (0-2v: sensomotorinen vaihe, 2-7v: esioperationaalinen vaihe, 7-12v: konkreettisten operaatioiden vaihe, ja yli 12v formaalisten operaatioiden vaihe). Formaalioperaatioiden vaiheeseen eivät kirjan tarkoittamat kehitysvammaiset yllä.

Tekstinsä niukkuudesta ja lukijansa kiireestä huolimatta kirja ennättää piirtää selkeästi kehitysvammaisuuden kuvan ja esitellä kehitysvammaista auttavien toimenpiteiden perusmekanismeja. Kehitysvamma-ammattilaiselle ei kirja ole tarkoitettu, vaan työnsä puolesta heidän kanssaan kosketuksissa olevalle kuten poliisille, työnvälitykseen, kotipalveluun, lastenhuoltoon ja terveydenhuoltohenkilöstölle. Lisäänpä tähän jopa syvästi vihaamani mutta tähän sopivan mainoslauseen: "... ja kaikille asiasta kiinnostuneille".

 

Markku Siivola