Pois

Ritva Enäkoski: Pistä persoonasi peliin. WSOY 1990

KOKOPÄIVÄKOSKETTELIJA

Taitavasti suunniteltu kansi houkuttaa lukijaa sisäsivuillekin. Täysin näin kävi toimittaja Ritva Enäkosken "Pistä persoonasi peliin"-kirjan kanssa. Kannen kasvopiirrokset läskipunaposkisesta pikkutytöstä ja pojasta olivat ylensyötetyssä tylleröisyydessään niin karmeita, ja kirjan kireänletkeä nimikin sopi niihin, joten tietysti oli mielenkiintoista tarkistaa josko vielä sisältökin rimmaa. Näinhän se oli. Enäkoski käyttää slangipitoista alatyyliä kevyen humoristisen vaikutelman tavoittamiseksi, mutta yritys on liian ilmeinen kääntäen tuloksen tarkoitetun vastakohdaksi; spontaanista pakotetuksi, hauskasta kiusalliseksi.

Osakunta-aikanani yritti yksi tyttö hukuttaa minut tisseihinsä. Se oli kylmänraakaa valtapeliä, jossa hän häikäilemättömästi käytti silloista avuttomuuttani hyväkseen. Lievempiä samansuuntaisia suuhuntunkemisilmiöitä myös ei-seksuaalisissa muodoissaan olen tavannut vallankin ylilihavien isoryntäisten naisten taholta. He ovat löytäneet itselleen toimivan kompensaation aktiivisuudesta, sillä heillä tuntuu olevan vain kaksi vaihtoehtoa: joko jäädä muiden varjoon tai ottaa ohjat omiin käsiin ja kehittää jokin ekstroverttinen toimintatapa, jonka läpiviemiseksi he heijastavat energiansa tahdon polttolasin kautta kohteeseensa. Riippuen polttolasin käyttäjän muista ominaisuuksista polttopisteessä olevaa kohdetta/uhria joko mukavasti lämmittää tai ikävästi polttaa.

Mitä vähemmän tällaisella naisella on muita resursseja, sitä tiukemmin on hänen takerruttava löytämäänsä aktiviteettimuotoon, sitä vähemmän on hänen kohteelleen iloa hänen lämmöstään. Muistan erään järkyttävän tuokion muutama vuosi sitten, kun eräissä illanistujaisissa erään tällaisen hiukan laajemminkin hyvin tehokkaana pidetyn naisen naamio putosi, eikä takana ollut muuta kuin kauhistava tyhjyys. Se oli kammottava hetki, jolloin minun täytyi peruuttaa tuon kuilun reunalta taaksepäin, hyvin hiljaa, hyvin varovasti, sillä kuiluaan hän ei itse nähnyt, eikä minulla ollut mitään, jolla silloittaa tie sen yli. Hänen kyvykkyytensä kerätä kaikki olemassaolevat resurssinsa siihen ainoaan jota hän osasi, pystyi sangen pitkälle peittämään näkyvistä hänen sielunkallionsa syvän halkeaman.

En väitä enkä usko, että Enäkoski on noiden naisten kaltainen. Mutta sukulaissieluisuutta hänessä on. Hän myy fyysisen läheisyyden ja ruumiinkielen merkityksellisyyden ideaa liian halvalla, eikä hänen valikoimastaan juuri muita tuotteita löydy, ja näin hänen päämääränsä muuttuu enemmän lääppimisen kuin aidon sydämestä tulleen läheisyyden ideaksi. Vaikka hän yrittää ymmärtää ja kunnioittaa niitä, jotka eivät hänen käsitystään fyysisen ja psyykkisen läheisyyden läheisestä sukulaisuudesta sulata, jää jotain puuttumaan. Häneltä puuttuvat ne eväät, joilla tavoitetaan ulkoisista mittareista riippumaton ihmisyhteys. Siksi hän koskettelee toista yhtä paljon ideologian vuoksi kuin ihmisen vuoksi.

Hän on vahvistanut omaa läheisyysideologiaansa toisellakin mekanismilla; hankkimalla reiki-terapeuttiset kädet, joka tarkoittaa että hän vaikuttaa ihmisiin käsiensä kautta virtaavalla reikienergialla. Reiki-idean "löysi uudelleen viime vuosisadan lopulla kristitty japanilainen jumaluusopin professori Dr Mikao Usui, joka oli tutkinut vanhoja buddhalaisia ja sanskriitinkielisiä tekstejä usean vuoden ajan". Reiki-virityksen sai Enäkoski suomalaiselta reiki-masterilta, ja siitä lähtien "jokainen (käsiteltävä) on sanonut, että syvä rauha valtaa koko kehon". En kuitenkaan usko että hänellä on käsissään reikiä sen enempää kuin muillakaan. Tämä epäuskoni johtuu hänen uskoonsitoutumistarpeisesta tyylistään kertoa siitä. Näen siinä pikemminkin hänen oman elämänfilosofiansa tukemisyrityksen.

Juuri naisten on helpompi omaksua tällaisia läheisyysideologioita, koska he saavat sukupuolensa perusteella niille siunauksen yhteiskunnan taholta. Miestenhän ei passaa tulla taputtelemaan ettei tule turpiin tai kantelua tasa-arvovaltuutetulle.

"Muuten, voitteko olla koskettelematta jalkojani - tuollainen ei ole ihmisarvolle sopivaa. Voitte koskettaa kättäni, mutta jättäkää jalat rauhaan; sellainen on epäinhimillistä ja epäarvokasta." (J. Krishnamurti kesken erään Intian puheensa)

Markku Siivola

Katso myös:

Kohtaa ihminen - kohtaamisviestinnän avaimet

Tee edes tämä - huolettoman huoltokirja