Pois

Lääketietokeskus: Lääkeopas 2003-2004. Otava 2002

 

 

KULUTTAJAN LÄÄKEKÄSIKIRJA

 

En ole vielä tavannut yhtäkään potilasta, jolle järkevän lääkkeenkäytön periaatteet olisivat selvillä. Se onkin vaativa tehtävä sillä järkevää käyttöä ei suinkaan aina ole ottaa orjallisesti lääkettä kuten lääkäri on sitä määrännyt, vaan vasta kun tietää mihin vaivaan lääke on, mitä sivuvaikutuksia siitä voi tulla, kauanko vaikutuksen/sivuvaikutuksen ilmaantuminen kestää, lääkkeen minimi- ja maksimirajat ja kuinka niiden väliltä etsitään juuri omalle itselle sopivin annos, kuinka kauan lääkettä on käytettävä, kuinka erotetaan juuri lääkevaikutus mahdollisista muista vaikuttavista tekijöistä.

 

Miten ihmeessä tuollaista lääkkeenhallintaa voisin potilailtani edes toivoa, kun noin puolet heistä ei tiedä ainakaan yhden lääkkeensä, joko somaattisen (ruumiilliseen sairauteen tarkoitetun) tai psykiatrisen lääkkeen pääkäyttötarkoitusta. Ja jos tietääkin, niin joko lääkkeen nimi, vahvuus tai nautittu aika vaikutuksineen ja sivuvaikutuksineen on päässyt unohtumaan. Eikä kyse ole edes psykoottisista potilaista.

 

Kyse ei ole kuitenkaan aivan mahdottomasta asiasta, sillä kyllä monet potilaat oppivat kun sen heille selittää. Tehtävän suuruutta kuvaa kuitenkin se, että esimerkiksi noiden yllämainittujen seikkojen opettaminen hyväpäisellekin potilaalle pelkästään masennuslääkkeistä vie aikaa vähintään puoli tuntia, yleensä jonkin verran enemmän.

 

*

 

Valistunut potilas voi kuitenkin itsekin opiskella lääketietoutta, vaikka valitettavasti mistään oppaasta hän ei kuitenkaan löydä kaikkia yllämainittuja seikkoja. Itseopiskelun tärkein vaihe on tietysti ymmärtää mitä nuo kaikki kummalliset vuosien varrella kertyneet purkit oikein sisältävät. Se käy parhaiten tämän Lääkeoppaan avulla. Se on lääkäreille tarkoitetun Pharmaca Fennican kansanpainos, joka kirjamuodossa uusitaan näillä näkymin joka toinen vuosi. Vaikka siinä ei lääkkeitä mainostetakaan, niin aivan neutraali kirja sekään ei ole, onhan Lääketietokeskus (www.laaketietokeskus.fi) Lääketeollisuus ry:n omistama. Niinpä sieltä on turha hakea esimerkiksi niitä tutkimustietoja, joiden mukaan lääke on osoittautunut tehottomaksi. Sivuvaikutusoikeudenkäyntien miljoonakorvausten pelko pitää kuitenkin ahneemmatkin firmat jotakuinkin kaidalla tiellä.

 

Lääkeoppaan leijonanosa eli melkein 700-sivuinen lääkeluettelo 1500 lääkkeestä löytyy myös Internetistä (www.tohtori.fi/laakeopas), joten se on käytännössä identtinen kirjan kanssa, tosin vain hetken koska sitä päivitetään jatkuvasti. Kirjassa on kuitenkin kiinnostunutta maallikkoa hyödyttäviä lisukkeita muutaman kymmenen sivun verran, eritoten suurten kansantautiemme hoitoon käytettävien tavallisimpien lääkkeiden sekä tuote- että vaikuttavan aineen nimet. Lisänä on yleistä lääkkeisiin liittyvää, melko pinnalliseksi jäävää tietoutta kuten vanhusten, raskaana olevien, imettävien, matkailijoiden ja laktoosiyliherkkien lääkityksistä. Lääkekorvauksista ja lääkkeisiin liittyvistä laboratoriokokeista on omat pienet lukunsa.

 

Suurin Lääkeoppaan puute on hintojen puuttuminen, joten edullisimman lääkkeen vertailua on vaikea itse tehdä. Apteekkihenkilökunta tekee sen pyydettäessä.

 

*

 

Kodin lääkekaapin tutkiminen kirjan avulla selkeyttää maallikon käsitystä lääkkeistään huomattavasti. Sellaisen siivouksen tulokset saattavat usein olla myös ikäviä, säikäyttäviäkin, sillä tavallisesti vasta silloin alkaa valjeta se eri lääkärien samaan vaivaan määräämien rinnakkaisvalmisteiden suuri määrä, joka kalliisti ja turhaan ostettuna on vuosien mittaan turhaan kaapissa jo vanhentunutkin, ja saattanut potilaan sivuvaikutusten alttiiksi hänen nautittuaan useampaa joko samaan tai eri vaivoihin suunnattua lääkettä, joka on johtanut yliannostuksiin ja ristikkäisreaktioihin.

 

Turhia kuluja on kertynyt myös siitä ikävästä tosiasiasta että lääkärit eivät ole määränneet eivätkä vieläkään määrää halvinta valmistetta. Niinpä potilaan onkin syytä pyytää lääkäriään kirjoittamaan reseptiin kunkin lääkkeen ruutuun myös ison G-kirjaimen. Niin uskomattoman yksinkertaista on saada aivan halvimmasta päästä olevaa vastaavaa lääkettä, sillä apteekki on tuon G-kirjaimen nähtyään velvollinen sellaista antamaan.   --  Ette ole kuulleetkaan näin yksinkertaisesta ja potilaalta rahaa säästävästä merkinnästä? Niinpä... ja varmistakaa apteekissa, että se ei silti myy kallista lääkettä kun eivät ole ehkä tilanneetkaan halpaa hyllyilleen. Tai vaihtakaa apteekkia.

 

Ikävä kyllä vain harvat itse lääkkeistään huoltapitävät avohoidon potilaat havaitsevat sen, että vain potilas itse voi saada hallitsemattomaan ja tietämättömään lääkekäyttöönsä järkeä. Kuulen toistuvasti pariakymmentäkin eri lääkettä käyttäviltä potilailta että lääkärinhän se pitäisi hänen lääkkeensä tietää, joka harhakuvitelma on tietysti osin lääketieteen kaikkivoipaisuuden valheellisen julkisivun syytä.  Potilasasiakirjat muuttuvat vuosien mittaan paksummiksi, lääkärit vaihtuvat, potilaan asuinpaikan muutoksen yhteydessä kokonaan, lisäksi osa potilaista sukkuloi yksityislääkäreillä, joten on ymmärrettävissä se kaoottinen lääkemylläkkä, jossa lääkkeitä on kymmenienkin eri lääkäreiden toimesta vaihdeltu miten sattuu kun potilas ei ole itse edes alkanut ymmärtää oman henkilökohtaisen lääkeseurantansa merkittävyyttä sekä kukkarolleen että terveydelleen. Lisäksi vain osa lääkäreistä pystyy riittävään kriittisiin lääkemerkintöihin, ja ne jotka siihen pystyvät, eivät voi niitä edellämainituista syistä useinkaan löytää minkään valtakunnan potilasasiakirjoista, joko siksi ettei niitä ole saatavissa, ne ovat hukassa tai niiden merkinnät ovat niin huonoja. Potilaan on aivan turha toivoa sairaanhoidon organisaatiossa sellaisia muutoksia, että hän voisi turvallisin mielin heittäytyä muiden vastuulle.

 

Niinpä potilaan on ymmärrettävä tämä: sitä niität mitä kylvät, eli jos et itse ole tarkkaan selvillä lääkkeistäsi, joudut todennäköisesti kärsimään siitä sekä taloudellisesti että oman itsesi hyvinvoinnin vaarantaen.

 

*

 

Tarkempaa tietoa lääkkeistä voi saada pyytämällä apteekissa luettavaksi lääkärien käyttämän Pharmaca Fennican, koska netissä sitä ei ole. Sen voi kyllä tilata kirjana/CD:nä Lääketietokeskukselta 69/50 euron hintaan (vuoden 2006 hinnat). Ruotsi on luojan kiitos vai pitäisikö sanoa valitettavasti tässä meitä edellä, koska Lääketeollisuusyhdistystä vastaava Läkemedelsindustriföreningen on toimittanut nettiin ilmaiseksi sekä maallikko- että lääkäriversion, jälkimmäisessä myös lääkehinnat, katso www.fass.se. Kaupanpäälle vielä eläimillekin tarkoitetut lääkkeet. Suomalainen lääketeollisuus lienee sen verran köyhä ettei naapuriemme palvelutasoon ole täällä meillä varaa?

 

Vielä kerran tähdennän potilaan omia merkintöjä lääkkeenkäyttöhistoriastaan. Se on vähin mitä omista lääkkeistään tulisi ymmärtää. Ilman sitä jää kaikkien lääkeoppaiden hyöty vaillinaiseksi.

 

 

Markku Siivola