Pois

Wayne W. Dyer: Elää omilla ehdoilla. 347 s. Otavan Pingviinikirjat,1982

Alan Loy McGinns: Ystävyyden avaimet. 188 s. Suom. Anna-Liisa Kuusela. Kirjapaja 1980

KYYNÄRPÄÄTKÖ KUNNIAAN?

Isät, äidit, esimiehet, koti, uskonto ja isänmaa meitä kovin ahdistavat, kun Wayne W. Dyerin kirjoista on taas otettu uusi painos, tällä kertaa hänen toisesta kirjastaan "Elää omilla ehdoilla". Kaksi muuta ovat "Hyväksy itsesi - uskalla elää" sekä "Uskalla rikkoa rajasi". Lisääkin hän on pelotellut kirjoittavansa.

Läpi jokaisen kirjan pysyy hänen teemansa yhtenä ja samana: Muutu tallottavasta tallaajaksi. Muutu uhrista voittajaksi. älä anna "heidän" eli perheesi, sukusi, esimiehesi, yleisönpalvelijasi, kenen tahansa kaventaa sinulle kuuluvia oikeuksia vaan vaadi niitä, korota ääntäsi, nouse surkeasta itsesi kurjuuden valittelun tilastasi.

Hän on puoliksi oikeassa. Itsensä alistamisestakin saa kyllä taidemuodon, ja on totta, että mitä hävyttömimmillä tavoilla me tututkin ihmiset toisiamme painostamme. Mutta Dyerin ratkaisu on vainoharhainen, mekaaninen, yksiulotteinen sisäisen ja ulkoisen vapauden toisiinsa sotkeva. Dyeriläinen järjen epäjumalan palvonta ja itsensä väkisin oman pikku ihanteensa putkeen tunkeva sosiopaattinen tyyli muistuttaa uskonsuunnaltaan ehkä eniten jehovalaisuutta, järkiuskovaisuutta, joka väkinäisen minuuspaisuttelun kautta yrittää taivaaseen saakka. Dyeriläinen vapaus kääntyy vallaksi, ihmisen sisäinen vapaus suljetaan järjen vankilaan.

Järki voi toimia vain omalla alueellaan tehokkaasti. Dyeriläisyydessä se on muuttunut syöväksi, joka ei tunnista enää omaa aluettaan, vaan tappaa isäntänsä, tekee hänestä ulkoista valtaa omaavan pikkuhitlerin.

Toisten ihmisten painostuksesta välttymiseen on muitakin teitä, inhimillisempiä ja totuudellisempia kuin dyeriläinen sokean väkivaltainen miekanisku Gordionin solmuun.

<>

"Muotipsykologit ovat alkaneet viime aikoina levittää ohjekirjasia, joissa ihmisiä kehotetaan pitämään puoliaan, ajamaan omaa etuaan...he pääsevätkin kyllä jonossa ensimmäiseksi, mutta huomaavatkin tien olevan tukossa", kirjoittaa amerikkalainen kristitty psykologi Alan Loy McGinnis. Ensin pelkäsin häntä Raamatulla huitelijaksi, mutta toisin kävi. Hän ei ollutkaan antidyeriläinen uhrimentaliteetin kannattaja, joka korottaa kärsimyksen ja lammasmaisuuden epäjumalakseen raamatunlauseita roiskutellen. Kyllä hän välistä on tietävinään, mitä mieltä Jeesus milloin mistäkin asiasta oli, ja jonkun verran hän harrastelee noita ikäviä neuvosarjoja kuten "Viisi tapaa suuttua rakentavasti ... Viisi ohjetta ystävyyden lujittamiseksi ... Avioliiton onnistumisen resepti ... mutta se ei pääse hänen välittämän jutustelevaa tyyliään suuremmin haittaamaan. Hänen perusasenteensa on huomattavan vapaa ja ymmärtävä hänen nähdessään ihmisen julkisivunsa takana. Raamattu harsoaa vain hieman tätä näkemyksen terävyyttä.

Niinkin yleisvaikeasta asiasta kuin erotiikasta, seksuaalisuudesta ja uskottomuudesta hän kirjoittaa sangen ymmärtävän avaralla tavalla. Hänen taustansa huomioiden on luonnollista, että hän asettuu uskollisuuden kannalle, mutta hienovaraisesti ja muita tuomitsematta. Hän ei suorita tavanomaista seksuaalisuuden katoamistemppua, vaan myöntää sen yleismaailmallisen olemassaolon ja myös rikkauden riippumatta asianomaisten kotioloista ja avioliiton onnellisuuden asteesta. Tiettyyn ulkonaiseen tyyppiratkaisuun sortumattomuus kuvastuu kautta hänen tekstinsä:

"Yhä haluttomammaksi olen tullut muuttamaan ketään .... Hyvä psykoterapeutti on kuin astronomi .... Tutkimme yhdessä potilaan persoonallisuutta pyrkien ymmärtämään sitä. Minusta on yhtä turha pyrkiä mullistamaan tätä järjestelmää kuin astronomista muuttaa aurinkokuntaa. Jos pystyn auttamaan potilaitani ymmärtämään, minkälaisiksi Jumala heidät loi ja auttamaan heitä olemaan sellaisia, olen tehnyt tehtäväni."



Markku Siivola