Pois

Jorma Palo: Suomalainen lääkärikirja. WSOY 1994

LÄÄKÄRIKIRJA ETSII KOTIA

Helsingin yliopiston neurologian professori ja HYKSin neurologian klinikan ylilääkäri Jorma Palo on tavannut tuntea vastenmielisyyttä mystiikkaa, uskontoa ja vaihtoehtolääketiedettä kohtaan pyrkien vangitsemaan jumalankin lääketieteelliseen käsitehäkkiinsä epänormaaliksi tajunnantilaksi, epilepsiaksi, huumevaikutukseksi, sensoriseksi deprivaatioksi, harhoiksi tai mielenhäiriöksi. Vuodet ovat kuitenkin tasineet vieden pikku piikittelyt mennessään. Luvuissa tajunnanhäiriöistä ja mielisairauksista hän pysyy neutraalina, välttää huume- ja viinanuhtelun, ei huuda kannabiksen porttiteoriaa ainoana oikeana, myöntää depersonalisaatiohäiriön olevan mahdollista täysin terveilläkin. Kuolemaluvussa hän mieluummin väistää kuin kritisoi: ei edes mainitse elämään takaisin pelastettujen valokokemuksia, vaan vain pimenemiskokemukset.

Vaihtoehtoalueille ei Suomalainen lääkärikirja kuitenkaan mene, vaan psykiatria piirtää sen traditionaalisen kentän uloimman horisontin. Palo kehottaa tarkastelemaan kaikkia sairauksia psykosomaattisesta näkökulmasta, joka on onnetonta, koska psykosomatiikan käsitettä käytetään massiivisesti vierittämään syy tuntemattomista oireista ja oman diagnosointikyvyn heikkoudesta potilaan niskoille, hänestä tehdään vips vaan psykiatrinen potilas ja loukataan hänen itsetuntoaan aiheettomasti. Vallankin selkä-niska-hartiaoireiset saavat kärsiä oireittensa psykiatrisoinnista, kun joka toinen lääkärinplanttu on keksivinään psykosomatiikkaa ruumiillisista oireista, joita ei itse ymmärrä. Psykosomatiikkakäsitteen nykyisessä käytössä näkyy terveydenhuollon tyhmyyden tiivistymä.

Tämä ei tietysti ole Palon vika, sillä hän lipuu vallitsevien käsitysten uomaa pitkin. Hänen ketään hätkäyttämätön otteensa sopii tällaisen lääkärikirjan tekoon ja suurelle yleisölle suunnattuun tiedonjulkistamiseen. Poleemikkona hän ei varmaan olisi saanut J.V.Snellman-palkintoa, Suomalaisen Lääkäriseura Duodecimin tiedottajapalkintoa ja Valtion tiedonjulkistamispalkintoa.

Kirja on yhden miehen komea työ, 25 erikoislääkärin tarkastama, sopiva hänen tiedottajanuransa pisteeksi i:n päälle. Yli 600 sivusta vie kuvamateriaali, selkeähkö sellainen, oman tilansa, ja teksti on melko suurta, mutta melko tiivissisältöistä riittäen alkusuuntimaan, jos ensin haluttavansa vain 65 oireeseen/sairauteen pohjautuvasta otsikosta ensin löytää. Hakusanoja on kuitenkin kiitettävän paljon, melkein 3000.

Sivunumerot järjettömästi aivan sivujen sisäreunassa hakemista hankaloittamassa pitäisi riittää WSOY:n taittajan erottamiseen. Lääkkeitten kauppanimien poisjättö ja lääkeainenimet purkin kylkeä vastaamattomina suomalaisväännöksinä halvauttaa lääkeinformaation. Koska teos ei ole käytännön hoito-opas, löytyy kotihoito-ohjeita paremmin vaikkapa Sairaanhoitajien Koulutussäätiön runsaasta kirjavalikoimasta. Jatkolukemisvinkit puuttuvat täysin - vakava puute tiedonjulkistamisen ammattilaiselta, joka olisi kaiken ala-arvoisen roskan seasta voinut nostaa eri erikoisaloilta muutaman hyvän kirjan näkyviin. Hänen oma kirjansa jää näin ollen maallikon lähinnä teoreettista tiedonnälkää tyydyttäväksi, lahjakirjaksi sopivaksi. Tuekseen se vaatii syventävät opintoreissut kirjakauppaan ja kirjastoon.

Markku Siivola

(kts myös: Jorma Palo: Mies, joka ei ollut mistään kotoisin)