Pois

Wayne W Dyer: Usko mahdollisuuksiisi. Otava 1990

LINTU, LENTOKONE VAI WAYNE W. DYER?

55-vuotias Teräsmies, psykopaattimaanikko Wayne W Dyer lentää taas kattojen yllä saarnaamassa voittajan filosofiaansa? Ehkä niin, ehkä ei. Otti tiukalle sijoittaa häntä raameihin - sellaisiin, joita vastaan olen läpi kaikkien vuosien saarnannut ja sitä kritiikeissäni kuitenkin aina harrastanut.


<>


Dyeriltä on Otava käännättänyt suomeksi ainakin Uskalla rikkoa rajasi (1981), Hyväksy itsesi - uskalla elää (1981), Elää omilla ehdoilla (1982). Hänen ihanteenaan on edelleen psykologi Abraham Maslowin tutkimukset ihmisen mahdollisuuksien täysimittaisesta toteuttamisesta. Juuri Maslowin kirja "The Farther Reaches of Human Nature" oli kimmoke Dyerin ensimmäiseen kirjaan, jonka hän Maslowille oikein omisti.

Luettuani vanhat kritiikkini noista kirjoista huomasin kirjoittaneeni hänestä samalla tavoin ennenkin, kahtiajakoisesti; toisaalta jehovalaisuuden tavoin omaan itseensä ja järkeensä uskovasta itsensä jumalaksi korottavasta egosentrisestä maanikosta, toisaalta auttajasta, itseensä käpertyvien, mustamaalailijoiden ja vätysten rohkaisijasta, voittajasta, joka ei välttämättä tarvitse häviäjiä voittoonsa, vaan joka voi nostaa muitakin ylös matkansa varrella. Loppupäätelmäni oli kuitenkin silloin voittopuolisesti negatiivinen.

Minulla ei ole enää Dyerin vanhoja teoksia, sillä lahjoitan kaikki huonot kirjat aina pois nurkistani. Siksi en ole nyt varma, onko Dyer pehmentynyt vai minä, sillä vaikka Dyer edelleen epäilyttävän paljon jehovalaisuuden tavoin rakentaakin kaiken oman egonsa ympärille, hänen voittajuutensa vaikuttaa tarvitsevan yhä vähemmän häviäjiä ympärilleen, ja hänen minuutensa vaikuttaa silti vähemmän pullistelevalta - tai oikeammin universumi yhä suuremmalta hänen ympärillään. Hän kirjoittaa nimittäin huomattavan pontevasti ihmisen päivätajunnan suhteellisuudesta, ruumiiseen ja omaan mieleensä samaistumisen harhasta, maailman täydellisestä mysteeristä, itsensä ympärille keräämisen ja haalimisen harhasta, vapaudesta ja riippumattomuudesta, joka saavutetaan antamalla, ei keräämällä. Hän leiskuu mikro- ja makronäkökulmien välillä molekyyleistä tähtitarhoihin pyrkien osoittamaan ihmisen ja hänen mielipiteensä omasta paikastaan maailmassa äärimmäisen suhteelliseksi, ja onnistuukin aika hyvin tässä kuvailussaan.

Ja silti... onko hänen matalalentonsa tälläkin kertaa onnellisten ymnpäristöolosuhteiden tuotosta? Hukkuisiko hän, jos kansainvälisen suosion aalto kuolisi hänen lainelautansa alta? Osoittautuisiko hänen "lujaa menee pojat"-tyylinsä jälleen kuumailmapalloksi siten kuin hänen joutuessaan joskus 70-luvulla oikeuteen? Silloin hän pystyi antamaan kaikille anteeksi toisen kerran vapautuen nimenomaan anteeksiannon kautta myös ulkonaisestikin kaikista syytteistä. Ensimmäinen anteeksianto tapahtui hänen isänsä haudalla vuonna 1974, isän, jota hän ei ollut koskaan edes nähnyt, mutta kerännyt häntä koskevia synkkiä mielikuvia, joista vasta tuolloin päästi irti.

Onko todella niin, että nyt hän ei vihaa yhtäkään ihmistä maapallolla? Näin hän todella väittää. Tai että hän todella elää vain nykyhetkelle kuin parhaatkin Zen-mestarit? Että hänen reagointinsa nousee todella itsen tuntemattomuudesta eikä älykkään ja äärimmäisen liukasliikkeisen egon itseään vahvistavasta superjehovalaisesta silmänkääntötempusta, Self Made Manin amerikkalaisesta ihanteesta? Mitä näkyy Dyeristä visusti suljettujen ovien takana tai oman peiton alla perheeltäkin piilossa?

On selvää, että Dyer on juuri se voittaja, minkälaisena hänet tahdotaankin nähdä ja häneltä apua saada. Hän on voittaja persoonallisuuden vahvuuden kautta. Vaan missä määrin tuolla vahvalla persoonalla on yhteyttä hänen yksilöllisyyteensä, hänen todelliseen olemukseensa, siitä jään epävarmaksi. Vahva persoona voi jalostuessaan johtaa Tiibettiläisen Kuolleiden kirjan Jumalten valtakunnan ihmistyyppiin, kristallinkirkkaaseen, vaan sen kirkkauden kovuutensa, ei pehmeytensä, minänsä laajentamisen, ei sen kadottamisen kautta saanut. Se tie on henkinen umpikuja. Vaan olkoonpa Dyer mitä tahansa, hän on täyttänyt sen tilauksen, mitä lähti nuoruudessaan toimittamaankin, antanut ihmisille sitä mistä ovat maksaneetkin. Ja se riittäköön.

 



Markku Siivola