Pois

LUKEMATTOMIA KIRJOJA

Säädyllisten ihmisten nukkuessa kupsehdin yösydännä kirjastoni ja keittiöni väliä kahviläikkien viitoittamaa uraani. Kalevan minulle uskollisesti vuodesta toiseen lähettämiä IhmistenAuttamisOppeja kaikkialla: hyllyissä, pöydillä, lattialla, työhuoneessa, keittiössä, eteisessä, makuuhuoneessa. Vaikka jakelen niitä pois, ne eivät koskaan vähene, painokoneet jyskäävät, ihmiset hamuavat oljenkorsia elämänsä virtaan satasella kirjakaupasta kotiin kannettaviksi, kiiltomadot etsivät toisiaan aikakausien yössä kirjojaan ja kapakoitaan koluten.

Kirjoitan ihmisistä kirjojensa takana, elämästä ihmisten takana. Lajittelen lukijoille sopivia kahleita, vikisen Kalevan kellastuville sivuille omia jätöksiäni aikakausien kakofoniaan.

Kuunnellessani kirjoittajien totista ääntä kirjojensa sivuilta, lehtien välistä sojottavia etusormia, karttakeppejä, samanlaisia vuosikymmenestä toiseen, kuljin vuosituhansien taakse, kirjoitetun historian alkuun, näin totuudenetsijöiden hartaan ristisaaton, heidän katkeamattoman jononsa, kynttilänliekkiensä lepatuksen historian oikukkailla ja eksyttävillä poluilla. Näin tuhannet ahertajat uskonsa polvihousuissa kynillänsä ajan loputonta muuria tuhrimassa.

Siinä ne kohelsivat, kirjat, kahvikuppini vieressä keittiöni pöydällä, kuin lapset yhteisessä leikissään, silti erillään toistensa maailmoista tietämättä. Yksi tarjosi uskoa, toinen itsekuria, kolmas psykoanalyysiä, neljäs tahdonvoimaa, viides hypnoosia... autogeenistä harjoittelua, transsendenttista mietiskelyä, liikuntaa, dieettiä, hierontaa, akupunktiota, rakkautta, lääkkeitä, yrttejä, shiatsua, makrobiotiikkaa, Shien Mieniä, teosofiaa, unia, astrologiaa, henkiparannusta, ryhmä-, perhe- ja yksilöterapiaa, filosofista analyysiä.... Muistelin minua kriitikontyössäni rohkaisseita, niitä, jotka luulivat minua heidän vihollisoppejaan kaatelevaksi Meidän Mieheksi, kunnes kerkesin heidän omiin käärinliinoihinsa.

Astuin parvekkeelle tähtikirkkaaseen yöhön ja katsoin ikkunani läpi keittiöni lampun valossa kirjaressukoita, noita vankilauluja, neuvoja, moraalisaarnoja, itsekeskeisyyttä, vallanhalua, maailmanuskontohaaveita, yksilöllisyydestään tietämättömiä unissasaarnaajia, sokeita opaskoiria, koreita kovakantisia juustonpaloja pelastusoppien hiirenloukuissa lukijarottien maistella.


Markku Siivola

kts myös Kriitikon kuolema