Pois

Mary S. Kittel (toim): Depressio. Tohtorin kotikonstit-sarja. Suom. Janne Huttunen. Otava 2002

MASENNUKSEN HAASKALINNUT

Haetaan ensin markkinarakoa. Sellainen löytyykin helposti terveyden alueelta. Mielenterveys on aina kiinnostava aihe, depressio vallankin. Kuka olisi voinut olla huomaamatta jatkuvaa polemiikkia masennuksesta ja masennuslääkkeistä.

Jaetaan maailma mustavalkoiseen terveiden ja sairaiden maailmaan. Medikalisoidaan depressio. Tehdään siitä kunnon tauti, yksilösairaus, joka saattaa iskeä muuten terveeseen ihmiseen, jokin erillinen tekijä, jolla ei ole mitään tekemistä ihmissuhdeverkostojen vääntymien kanssa.

Kaivellaan kaikkea muuta roskaa mitä depressiosta on kirjoitettu. Käydään läpi niin ruoka- ja hivenaineet, lääkkeet, luontaishoidot, sen seitsemät yhden idean ympärillä pyörivät monomaaniset terapiat muutamalla rivillä kutakin. Pitäisi syödä sinkkiä, parapähkinää, omega-3 rasvahappoja, monivitamiini- ja hivenainevalmisteita, damianaa, valeriaanajuurta ja mäkikuismaa (täysin sivuuttaen sen aiheuttamat maksavauriot), nuuskia laventelia, lääppiä toisia ihmisiä, mennä kraniosakraaliterapiaan ja EMDR-hoitoon silmiä heiluttamaan, akupunktioon, yrttiterapiaan ja hypnoosihoitoon, sisäisen lapsen etsintään ja huippuvirtauskokemuksia hakemaan. Ja niin edelleen edelleen edelleen. Yksinkertaistetaan ja huutomerkitetään asiallisetkin hoitokeinot. Käskysanoja, noita psykologisen halpahintaisuuden signaaleja, kaatuu päälle satamäärin.

Kirjoitetaan monipuolisuuden nimissä kirja, jossa tämä kaikkialta raavittu sillisalaatti tarjoillaan päkistetyn maanisin otsikoin. Ollaan pahimpia terveyshysterian edustajia kuvaamalla kuinka melkein mikä tahansa voi aiheuttaa depressiota. Toisaalta jokainen noista yksittäisistä syistä korotetaan juhlavanvakavantieteellisessä sävyssä juuri sen hetken, sen luvun tärkeimmäksi. Yllytetään lukijoita huolehtimaan terveydestään täydellisen luulosairaan ja elämänpelkurin tavalla, jäämään yksittäisten, mikromuuttujien tuijottajiksi kokonaisuuden kadottaen. Annetaan hysterialle vauhtia vetoamalla joka luvun lopussa lääkäreiden, psykologien ja tutkijoiden ja milloin minkinlaisen terveyshippiäisen auktoriteettiin, ja annetaan kirjasarjalle nimi Tohtorin kotikonstit, alkuperäsarjassa Doctors Book. Luikitaan varmuudeksi heti karkuun kaikesta vastuusta usuttamalla lukijat kaikista oireistaan "ammattitaitoisille lääketieteen asiantuntijoille".

Kirja on kouluesimerkki amerikkalaisesta kaupallisesta roskasta. Se pystyi hämäämään minut alussa näkemästä sen samankaltaisuutta nimenomaan amerikkalaiseen mainostustapaan, joka kosketuksellaan pystyy muuttamaan kullankin sonnaksi. Pääasia on minkä tahansa rahaksi muutettavan asian kirkuvan päällekäyvä myyminen, todellisuuden vaihtaminen viihteellisyyteen tavalla, joka on ikävästi leviämässä jo Eurooppaankin loputtomissa muodoissaan. Tässä tapauksessa kirja on Health & Fitness terveyshapatusta, silppusäkki joka oletettavasti on koottu enimmäkseen Internetiä haromalla, tekijöinä tyypillisen terveysmaniahömppälehden Prevention Magazinen (www.itsallaboutprevention.com) toimittajat, etunenässä kuusi muutakin (vaihdevuodet, allergiat, flunssa, muisti, hormonit, luut) vastaavaa yli sadan neuvon silppusäkkiä kokoonraapinut päätoimittaja Mary S. Kittel, kolme niistä jo suomennettukin. Kirja on tyypillinen toimittajatason tuote, jossa eritoten nyyhkyreportterien tutuksi tekemällä mekanismilla pystytään tärkeän nyökkäilevästi olemaan haastateltavan kanssa samaa mieltä juuri ne sekunnit jotka tarvitaan jutun purkittamiseen. Samaa mieltä voi olla kaikkien kanssa kun ei itse ole vastuussa mistään.

*

Hämmästyin omaa vihaisuuttani tuon roskakirjan luettuani. Se sattui vain olemaan jäävuoren huippu. Vihaisuuteni kohdistui tuota koko vuorta kohtaan, tuota äärimmäisen typerää mekanisoivaa, alkeellista tapaa patologisoida ihminen. Kirja - lukemattomien muiden suomeksikin käännettyjen vastaavien ohella - heijastaa koko yhteiskuntamme sokeutta, mekanisoitumista, yhteiskunnallista skitsofreniaa jonka turvin nämä kaupalliset loiset voivat imeä lukijauhreistaan verta. Kun melkein koko yhteiskunta - poikkeuksin, luojan kiitos - tiedemiehineen, lääkäreineen, psykiatreineen ja kustantamoineen on yhtä mekanisoivan sokea masentuneita ihmisiä kohtaan, enemmistön kanta tietysti voittaa enkä voi tuolle jäävuorelle yhtään mitään.

Luin tuon kirjan jo kaksi viikkoa sitten mutta epätoivoni ja suuttumukseni tuon kirjan nähdessäni herää aina uudelleen eloon. Se on kaikessa kalastelevassa typeryydessään saanut toimittaa syntipukin virkaa. Tehokkaasti se on saanut minut tuntemaan itsenikin typeräksi, kuin Tenavat-sarjakuvan Ressu-koiraksi koppinsa katolla maailmanparannustaan julistamassa.

Markku Siivola