Pois

Ritva Laaksonen ja Liisa Heikkilä: Matka masennuksesta minuuteen. Kirjapaja 2001

MASENNUKSEN VERTAUSKUVIA

Masentuneesta potilaasta Liisa Heikkilästä alias Maria H:sta emme saa paljon ulkoisia asioita tietää. Ylipainoinen kymmenvuotiaasta, koulu sujunut huonosti, kun oli enemmän kiinnostunut kulttuuriantropologiasta ja kiinalaisesta filosofiasta kuin kouluaineista. 15- ja 28-vuotiaana kaksi vaikeaa edellistä masennuskautta. Menetti työpaikkansa masennuksen vuoksi, tervehtyy, saa toisen työn, jonka vaikeat ihmissuhteet uhkaavat murtaa hänet jälleen, löytää kolmannen työn jossa viihtyy edelleen. On sinkku, nelikymppinen ja erittäin älykäs. Pitänyt kaksi taidenäyttelyä kolmivuotisen terapiansa aikana.

Terapeutti Ritva Laaksonenkaan ei paljoa itsestään huutele. On neuropsykologi, jolla ollut kognitiivisen psykoterapian viitekehys jo kahdenkymmenen vuoden ajan. Muutama kognitiivisen terapian peruskäsitteen hän lyhyesti mainitsee, kuten Lakatoksen mallin, piilo-olettamukset, kognitiivisen triadin (kielteinen näkemys itsestä, tulevaisuudesta ja maailmasta), ydinuskomukset eli kognitiiviset skeemat, joiden vääristymiä terapia pyrkii muuttamaan huomioiden kuitenkin tunteet ja käyttäytymisen.

Terapiassa ilmeni että Maria H oli sisäistänyt tunteet syrjäyttävän ankaran suorittavan elämäntavan ainoaksi oikeaksi, jossa hän tunsi tulevansa hyväksytyksi. Hän oli joutunut muiden tarpeet omiensa edelle sijoittavaan miellyttämisansaan. Hänen ihmissuhteensa olivat enemmänkin asiasuhteita. Naisellisuuteen ei ollut tarjolla samaistuskohdetta suvun hyvinkoulutetuista naimattomista naisista ja oman äitinsä työlleen antautumisesta. Terapian edetessä uskaltautui Maria päästämään vaistonvaraisuutta ja tunteita esiin älynsä panssarin alta.

Masennuksen kuvat

Kirja kuvaa Marian terapian kuvien eikä ulkoisten tapahtumien kautta. Taiteellisesti lahjakkaana ja älykkäänä Maria piirsi koko terapiansa ajan sen eri vaihteita heijastavia kuvia, joita oli ymmärtääkseni myös hänen kuvanäyttelyissään. Kirjassa on värikuvina niistä vain yhdeksän, ne kuitenkin hyvin hänen mielensä tiloja heijastaen, jota täydentävät Marian  runsaat kielelliset vertauskuvat ja unet.

Terapiansa keskeisimmän taistelun vanhoja vääristyneitä uskomuksiaan vastaan Maria nimesi hirviösafariksi, jota hän joutui käymään koko terapian ajan. Hirviöt, maa, kasvi- ja eläinkuntakin näyttelevät merkittävintä osaa Marian symboliikassa.

Se mitä tämä suurella kirjainkoolla painettu suppea kirja menettää ulkoisen kuvauksensa köyhyydessä, sen se voittaa terapiaprosessin vertauskuvallisessa esittelyssä. Vertauskuvat; metaforat, niin abstrakteilta kuin ne saattavat fyysisen maailman yksinomaisessa todellisuudessa elävästä arkipäivän ihmisestä tuntuakin, sisältävät enemmän mielen todellisuutta, unikuvissa kaikkein eniten, jotka kirjassa jäävät kylläkin vähäisemmiksi kuin Marian päivätajuntaiset kuvat, niin piirretyt kuin mielikuvatkin. Tässä suhteessa tämä kirja suppeudessaankin antaa rikkaamman välähdyksen masennuksesta kuin monet ulkonaisesti seikkaperäisemmät masennuskuvaukset tai diagnostiset luokittelut. Toisaalta juuri siksi kovin konkreettiselle lukijalle ei tämä kirjan olennaisin anti avaudu. Onneksi ei kirjan takakansiteksti valehtele tyyliin "näin voitat masennuksen" vaan esittelee tarkoituksekseen häivyttää psykoterapiaan kohdistuvia ennakkoluuloja. Vaikka se abstraktein kuvin asiansa esitteleekin, ja vaikka terapeutti muutaman arkikielelle vieraan terapiakäsitteen mainitseekin, sen kieli on tavallista, selkeää arkipäivän puhetta, joka osoittaa terapian voivan olla kovinkin ymmärrettävää kahden ihmisen tiivistä yhteistyötä.

Markku Siivola