Pois

Lääkeopas - Pharmaca Fennica. Otava 1988

 

 

MITÄ LÄÄKÄRI MÄÄRÄÄ

 

 

Aikoinaan oltiin huolestuneita Gutenbergin keksinnöstä, sillä tiedon ylenmääräinen levitys tavallisen kansan keskuuteen saattaisi uhata yhteiskuntajärjestystä. Niinhän siinä on käynytkin, mutta muuttuvathan yhteiskunnat ilman kirjojakin, ja eihän Jallua, Kallea ja Alibiakaan olisi päivän piristeenä ilman siunattuja sanoja ja kuviakin, ihmisen ja hänen ominaisuuksiensa kaikinpuolista esittelyä.

 

Lääkäripiireissä esiintyy vieläkin käsityksiä epäselvyyden ja mystifioinnin hyödyllisyydestä terapeuttisena keinona. Taikatemputkin tehoavat vain silloin kun niiden salaisuutta ei tiedä. "Febris e causa ignota" kuulostaa komeammalta ja lääkäri viisaammalta jos ei sitä suomenna: "tuntemattomasta syystä johtuva kuume".

 

Mitä lääkkeisiin tulee, olen joutunut toisenkin kerran selittelemään säikähtyneelle mitä Sanassa sanotaan, kun potilas on saanut käsiinsä Pharmaca Fennican, lääkekonsultin (=nykylääkärin) Raamatun. Siellä luetellaan sellaisia pillerinnauttijapoloista uhkaavia hirvittävyyksiä, joille vetää vertoja vain kemiallinen sodankäynti. Mitä tahansa voi tapahtua: sydän pysähtyä, tulla hulluksi, masentuneeksi, hermostuneeksi, sokeaksi, kuuroksi, saada syövän, virtsaummen, ripulin, ummetuksen, oksennuksia, vapinaa, hikoilua, halvauksia, lihasnykäyksiä, sekavuustiloja, päänsärkyä. Voi pyörtyä, menettää seksuaalisen kykenevyytensä, tukka voi pudota päästä, nenä mennä tukkoon, hirvittävä ihottuma vallata koko ruumiin, rinnat voivat erittää maitoa miehilläkin, voi myrkyttää oman lapsensa imettämisen kautta, aiheuttaa sikiölleen epämuodostumia jne jne ja tietysti kuolla muuten vain.

 

Sieltä oppii myös, että sydämen rytmihäiriölääkkeet voivat aiheuttaa rytmihäiriöitä, psykoosilääkkeet psykooseja, ahdistuslääkkeet ahdistusta, verenpainelääkkeet verenpainetta, ja muuta sellaista hauskaa.

 

Ruotsi näytti esimerkkiä Suomelle aloittamalla Patient-FASSin julkaisemisen. Se on maallistettu versio Ruotsin lääkärien Raamatusta, FASSista. Suomi seurasi perässä vuonna 1984 tämän lääkeoppaan ensimmäisellä 50.000 kpl painoksella, joka myytiin loppuun, ja tämä on nyt toinen, viidentoista professorin, tohtorin ja dosentin kirjoittama, viiden tohtorin, maisterin ja dosentin siinä sivussa auttama laajennettu ja tuorestettu painos.

 

Sen lääkekohtaiset selostukset ovat "oikeaa" Pharmacaa suppeampia. Koska ihmisen anatomiaan perustuva ATC-luokitus (Anatomical Therapeutic Chemical Classification) ja vaikuttavan aineen mukainen hakemisto puuttuvat, ei tiedonhaluinen maallikko aina pysty jäljittämään vain hämärästi mielessä väikkyvää lääkkeen nimeä eikä seuraamaan vaikutusselostuksia, jotka usein perustuvat viittauksiin vaikuttaviin aineisiin, ei kauppanimiin. Psyykenlääkkeiden sivuvaikutukset esitetään ryhmäselostuksena erillisessä psyykenlääkkeistä kertovassa luvussa. Muita erillisiä lukuja ovat muutaman sivun tietoiskut lääkkeiden vaikutuksesta ajokykyyn, imetykseen ja raskauteen, lääkeaineiden yhteisvaikutuksista, lääkemyrkytyksistä, lääkemuodoista, lääkkeiden historiasta, lääketutkimuksesta sekä tavallisimpien vaivojen itsehoitolääkityksestä reseptivapailla lääkkeillä. Lääketieteellisten termien suomennoksia on noin neljäsosatuhat.

 

Lääketiedon julkistamisen pahin haittapuoli lienee lääkärin joutuminen alakynteen potilaan edessä, sillä ei kukaan lääkäri muista omankaan alueensa lääkkeiden kaikkia sivuvaikutuksia, joskus tärkeitäkin. Kun melkein sata lääketehdasta tyrkyttää melkein pariatuhatta lääkettään, saattaa lääkäriressu joskus lipsahuttaa väärää informaatiota, vaikka monet lääkkeet toki samaa ainetta ovatkin, vain erinimisinä. Pirullinen potilas, lääkärivihaaja ja luulosairas saattavat huolellisen valmennuksen jälkeen tämän kirjan avulla hyvinkin pystyä lääkäriään rääkkäämään. Potilaan voitto on toki usein vain näennäinen, sillä häneltä puuttuu se kokemuksellinen tausta, jota vastaan lääkeaineiden edut ja haitat on suhteutettava, ja toisekseen potilaaksi joutuminen muovaa susistakin aitoja lampaita. Siinä unohtuvat yrttihoidot kemian teollisuuden hyväksi kun jo toista päivää yskityttää ja penisilliiniä pitäisi jo saada, vaikka lääkärin mielestä ei kumma kyllä vielä anttibijjoottia tarvitakkaan. Silloin on lääkärin aika suositella Lääkeopasta, vallankin sen sivuvaikutusluetteloa, vaikkei se kyllä kerrokaan, että jopa penisilliinikin saattaa nauttijansa tappaa, mutta kuolevathan pöpöt ainakin.

 

Paljon on lääke"tieto" muodista eikä tiedosta kiinni. Kolesterolilääkkeet tulivat ja menivät, ja rahaa tuottivat, nenätippojen ja antibioottienkaan vaikutuksista korvatulehduksiin ei oikein tiedetä, ja hysteerikkolääkäreiden paljastustesti on kuiskata sana "Diapam" heidän läheisyydessään. Mistään ei löydy myöskään sitä lääketietotekstiä, joka kertoisi onko parempi käydä töissä rauhoituslääketokkurassa kuin virua ahdistuneena kotona raivoraittiina.

 

Yhteiskunta-aktivistit voivat tietysti osoittaa lääketehtaiden sorron ja riistopolitiikan hienosyiset kuviot rivien välistä. Onhan copyright Lääketietokeskuksella, lääketehtaiden yhteisellä elimellä. Omana kandiaikanani potkivat lääketehtaat yhteistuumin hengiltä silloisen lääkeraamatun Therapia Fennican julkaisijan, yksityisyrittäjän. Kuka ketäkin riistää, vai lapsilleenko vain leipää omalla tavallaan tienaavat, vaan pillereistä emme eroon pääse emmekä haluakaan päästä. Emmekä niiden sivuvaikutuksista. Ne kaikki (pelkästään sairaalassa käytettäviä lääkkeitä lukuunottamatta) löytyvät Lääkeoppaasta, maallikolle parhaimmasta ja todenmukaisimmasta, ehkä liiankin todenmukaisesta lääkekirjasta.

 

 

Markku Siivola