Pois

Marianne Cederblad: Lasten ja nuorten psykiatria. Suom. Marketta Ruoppila-Martinsen. Otava 1992

NUORI YHTEISKUNNAN VERKOSSA

Psykiatrian oppikirjat ovat kuivuudessaankin miellyttävän neutraalia luettavaa. Elämän moninaisuus saa ainakin sieraimet pintaan enemmän kuin psykoterapioihinsa hukkuneiden todistusteksteissä. Oppikirjojen vastapainoksi suosittelen kunnon rahalla tehtyä laadukasta amerikkalaista elokuvakommersialismia, josta oppii ihmisen psykologiaa enemmän kuin ammattilaisten tökeröistä opetusfilmeistä, joilla minuakin lääkiksen kandiaikanani piinattiin. - Todellisuudesta itsestäänkin voi tietysti oppia, mutta tämä on huomioitteni mukaan harvinaista.

St. Larsin lasten- ja nuorisopsykiatrisen sairaalan ylilääkäri, professori Marianne Cederbladin nuorisopsykiatrian oppikirja kuvaa todellisuutta kuvaavia teorioita, eritoten sosiaalipsykiatriselta näkökulmalta. Kirjan päärunko on traditionaalisen klassinen, interpersoonalliset vuorovaikutukset peittävä yksilöä patologisoiva psykoanalyysin alkumullasta haarautunut psykoosi/neuroosi/luonnehäiriö/käyttäytymishäiriö/psykosomatiikkapuu vaikka Cederblad itse protestoikin sitä vastaan säilyttäen kuitenkin pääjuurensa papa Freudissa. Vahinkoa hän korjaa perheterapeuttisin koristuksin lipsauttaen tahattoman huulenkin: "Perheterapian kentällä on tapahtumassa nopeaa kehitystä varsinkin teoriapuolella..." . Erilliset luvut maahanmuuttajaperheiden lapsista huumeista, lasten pahoinpitelystä, elimellisistä aivovaurioista, epilepsiasta ja kehitysvammaisuudesta täydentävät kuvaa. Statistiikkaa on vähintään riittävästi osoittamaan kuinka häiriytyneitä ruotsalaiset jo nuorena ovat, onneksi ei vertailuja suomalaisiin juuri ole.

Cederblad ei runoile eikä polemisoi, vaan pysyy oppikirjamaisen tiukalla, tavallaan jopa epäinhimillisen kylmällä asialinjalla sosiaalipsykiatrisia tutkimuksia ja prosenttilukuja vilisevässä tekstissään, joka antaa juuri sen kokonaishahmon - eli kaikesta vähän kuten oppikirja ainakin - nuoren ihmisen arkiolosuhteista ja niiden seuraamuksista, jota terveyden- ja sosiaalihuollon alan opiskelijat tarvitsevatkin. Tämä Ruotsissa pitkään oppikirjana käytössä ollut kirja sopii hyvin meillekin, maistuu siinä niin väkevästi suomalaisenkin nuoren kieroutunut arki.



Markku Siivola