Pois

Vitamiinit ja hermosto. Toimittaneet Jaakko-Juhani Himberg, Matti Iivanainen ja Pauli Karli. Otava 1994

OI VITAMIINI KUINKA OLET SINÄ FIINI

"Vitamiinit voidaan määritellä biologisesti aktiivisiksi orgaanisiksi yhdisteiksi, joita tarvitaan pieniä määriä, mutta jotka ovat välttämättömiä ihmisen tai minkä tahansa organismin terveydelle ja kasvulle" määrittelevät Himberg & Iivanainen & Karli nuo ansaitsematonta arvonnousua terveyskansan silmissä saavuttaneet kolmetoista kemiallista yhdistettä.

Vitamiinikärpäsestä on kasvanut nykyajan härkänen, ja lääketehtaat luovat kiitollisena katseensa kohti kuluttajan kukkaroa, vaikka vain jokunen rappioalkoholisti tarvitsee niistä yhtä (B1) sekavuuteensa ja kävelyhäiriöihinsä. Muutama muu sairaus, kuten tietyt periytyvät aineenvaihduntasairaudet, aiheuttavat todellisen lisävitamiinitarpeen. Sitä vastoin Parkinsonin tautiin, skitsofreniaan, Alzheimerin tautiin, diabeteksen hermosärkyihin, multippeli skleroosiin, erilaisiin lihastauteihin ja -kipuihin eivät vitamiinit auta. Eivätkä väsymykseen, haluttomuuteen ja muihin epämääräisiin yleisoireisiin, mutta myrkytyksen voi vallankin A-, D- ja B6­vitamiineista kyllä saada.

Mm. A-, C- ja E-vitamiinit ovat antioksidantteja, joista kaupallisinta piiritanssia pidetään nyt sinkin, seleenin ja ubikinonin ympärillä. Niiden järjetön käyttö kuuluu höynäytyshetkeen; siihen muutaman vuoden jaksoon, jolloin taas yhdellä terveyshössötyksellä menee lujaa, kun ihminen on taas kerran kaipaamassa yksiselitteistä ratkaisua elämän pulmaan milloin ainoasta oikeasta uskonnosta, milloin siitä parhaimmasta lääkepilleristä, ja kauppurit kuppaamassa hysteerikkoja minkä kerkeävät ennenkuin tieteellisten raporttien synkät pilvet kerääntyvät peittämään senkin ilonaiheen - kuten nyt monivuotisen Syöpää Ehkäisevän Tutkimuksen ensitulokset 29.133 suomalaisesta miehestä: E-vitamiini- ja beetakaroteenihoidon aikana keuhkosyöpätapaukset lisääntyivät 18% - päämääränähän oli niiden vähentäminen...

25 lääkitystieteen ammattilaista, H&I&K mukaan lukien, professoreita ja dosentteja melkein jokainen, pitävät huolen siitä, että vain valistunein maallikko pääsee tekstistä jotakuinkin jyvälle, vaan sepä onkin etupäässä terveydenhoitoalan ammattilaisille tarkoitettu laajin suomenkielinen selvitys vitamiineista. Kirjoittajien lievistä näkemyseroista huolimatta on kirjan kokonaissanoma: vitamiinipuutostila on niin harvinainen, että tyypillinen 'varmuuden vuoksi'-itsehoito vitamiineilla on täysin turhaa, ja selvästi poikkeavissakin tiloissakin vain yksiselitteisen tiedon perusteella puolustettavissa.

Tiivistetään kirjan (ei kirjoittajien, noiden viileiden tiedemiesten) sanoma tavalliselle kansalaiselle vieläkin tiiviimmäksi: vitamiinit hitolle. -- Katse itseen päin eikä pillerijeesukseen - se on kyllä jo liikaa vaadittu.

Markku Siivola