Ilka Kangas & Pirjo Nikander (toim.): Naiset ja ikääntyminen. Gaudeamus 1999

ON ÄITISI RIKAS JA ISÄSI HYVÄNNÄKÖINEN

Peitä ryppysi tekemättä itseäsi naurettavaksi, käy salaa kauneusleikkauksissa, joihin kirurgipalvelujen mainokset viekoittelevat, ole puoleensavetävä vaikuttamatta silti elähtäneeltä hutsulta, pidä ruumiisi postmodernistisen plastisena ja loppumattoman työn alla olevana projektina, vaan ei annettuna, hae sosiologit apuun feministien tueksi medikalisoivaa lääketiedettä vastaan.

Nuori (36) empiristisen postmoderni feministi tutkijatohtori Ilka Kangas lunasti tutkimusotteensa toissavuonna teoksellaan Naisten vaihdevuosien ja vanhenemisen tulkinnat (Gaudeamus 1997), joita hän löysi länsimaista tuolloin viisi, jotka tässäkin teoksessa toistaa: fatalistinen (kärsivä, kohtaloonsa tyytyvä, siksi vahva nainen), kriittinen (lääketieteen manipuloitavaksi suostumaton vahva nainen), pragmaattinen; toiminnallinen (vaivat syrjään vaikka millä keinoin kuten lääkkein pois arjen askareiden tieltä),  (vaihdevuodet ovat terveysriski ja puutostila, jonka välttämiseen tarvitaan eritoten lääketiedettä), holistinen (vaihdevuodet ovat enemmänkin psykososiaalinen elämäntilanne kuin sairaus, oman ruumiin näkeminen kulttuuriyhteydessään) ja medikaalinen (vaihdevuodet nähdään lääketieteellisenä ongelmana). Kangas vaikuttaa näin tutkivan naiseuden vastakkaista ulottuvuutta kuin vuodelta 1994 olevassa ensimmäisessä tutkimuksessaan, joka käsitteli lähentelyjen torjumista. Sittemmin hän on pitäytynyt tiukasti naisen vanhenemisen teemoissa.

 

Seitsemän muunkin naiskirjoittajan voimin kohoaa esiin voimakkaimmin feministisen tutkimuksen käyttämä käsite vanhenemisen kaksoisstandardi, joka alistaa naiset sekä iän että sukupuolen kirouksen kautta sallien vain hallitun vanhenemisen. Naisen vaikea tasapainottelu mummoutumisen ja nuorena pysymisen säälittävän kamppailun välimaastossa niin työssään (tietotekniikan tulo, "vinoutuva ikärakenne") kuin yksityiselämässään, kaupungissa ja maalla, kaupallisuuden ja lääketieteen kynsissä käy kirjoittajien kautta selkeästi ilmi, suhteellisen neutraalistikin vaikka naisen puolesta kantaa uskaltautuvatkin ottamaan sortumatta silti sokeroimaan vanhenevaa naista tai syyttämään erityisesti miehiä.

Lisääntyneen eliniän ja yhteiskunnallisten muutosten aiheuttama pidentynyt aikuisuus luo yhdenikäisyyden kulttuurin jälkimodernin ikäleikin liudentaen ikärajoja ikäkoodeja ja tyylejä yhdisteleväksi leikittelyksi vallankin niille joilla on varaa iättömään ostoruumiiseen.  Ikääntymisen muuttuva kielioppi saa sekin sosiologisen syvyytensä. Mieskin pysähtyy miettimään kirjoittajien valaisemien tuttujen sanontojen yhteiskunnallisia taustoja: kiertoilmausten hämäävät iättömyyden ja myönteisyyden korostukset hopeasta ja ikivihreästä, aikuisesta naisesta, harmaista panttereista ja tätienergiasta. Tuskin arvostukset silti helposti muuttuvat arvelee tässä kohdin sosiaalipsykologi, tutkija Pirjo Nikander todeten toisaalta äänen voivan lähiaikoina hyvinkin muuttua kellossa kun kohta joka kolmas vastaantulija on yli 60-vuotias ja yhä useammin nainen.

Itse en vanhana etologina eläinkuntaan katseeni luoden oikein jaksa uskoa naisten vanhuuden arvostuksen kasvuun. Kirgiisian arojen ratsastavat tataarit ovat miehiä hekin, ja jugurttipurkki kädessä paljastaa kommersialismin senkin takana. Idän vanhusten arvostuksessa lienee samoja piirteitä kuin meidän kulttuurimme "virkeässä vanhuudessa", tuossa vanhukset lasikaappiin sulkevassa kauhistuttavassa ilmauksessa. Ja jos jossain viidakossa arvostetaankin vanhaa poppamiestä ja meillä Kekkosta, miehiä hekin, ja kuka on edes kuullut amatsonimummoista?

Niin katoaa iän myötä naisen pääasiallinen voimavara ja hallintaväline, ruumiillisuuden väkevä voima, kun taas miehen olennaisin vastakkaista sukupuolta läpi vuosikymmenet puoleensa vetävä voimavara; yhteiskunnallinen valta, voi jatkua usein hyvinkin pitkälle vanhuuteen saakka. Iki-ihanan Summertimen laulun sanat Your daddy's rich and your ma is good looking eivät ole sattumalta juuri tässä järjestyksessä.

Markku Siivola

 Kuvassa: nainen ainiaan kauppamiesten kynsissä ikänsä ansassa. Eeva-lehden mainos vuodelta 1939