Pois

Aleksand Dubrov, Veniamin Puskin: Parapsykologia ja moderni luonnontiede. Kustannusliike Progress. Moskova 1986. Suom. Robert Kolomainen.

PARAPSYKOLOGIAA NEUVOSTOLIITOSTA

"Maailma on kuin pallo jonka sisällä on vielä suurempi pallo"

...tapasi isäni kertoilla erään hullun tätä hullunmyllyä arvioineen. Liekö hänellä ollut se intuitiivismystinen tiedonhankkimistapa käytössänsä, josta veljekset kuin ilvekset, psykologian tohtori Veniamin Puskin ja biologian tohtori Aleksander Dubrov, eivät oikein perusta. Äkikseltään ei heidän tekstinsä tunnu kovin paljon edellisestä eroavan:

"...oletetaan (tämä oletus on reaalinen), että maailmankaikkeus on muodoltaan hyperpallo, jossa jokainen tietyssä avaruuden osassa sijaitseva esine on seisova aalto ja sijaitsee samalla kaikissa maailmankaikkeuden pisteissä..."

Niinpä ei enää hämmästytä kun he pohdiskelevat, kuinka paljon työhuoneessa seisovaa pöytää esiintyy kaikkialla maailmankaikkeudessa, mutta päätyvät sentään toteamaan "jos kohta työhuoneessa esiintyy suurin osa siitä".

Niin sitä pitää, pojat! Työtään ei pääse pakoon edes toiselle planeetalle! Kaiken maailman takahuonehorinoita harrastavilta mystiikkamummuilta jalat alta vain, sillä nyt tehdään tiedettä ja kerrotaan parapsykologiasta materialistisena tieteenhaarana!

Tutkimuksen hevoset luonnontieteen suitsissa

Minä todella pidän tästä kirjasta ja tästä tiedemiesparivaljakosta, joka sentään jonkin verran on saanut tempoiltua itseään vapaaksi simppelimaterialismin monoliittisista uskonkappaleista. He eivät erehdy jäniksiä housuissaan hellivien tiedemiesten tyyppihyppyyn; kaunistelemaan ennakkoluuloista pelkoa kriittisyydeksi, vaan päin vastoin:

"Tällainen tieteenharjoittaja luulee, että julistamalla esim. telepatian ja telekinesian sulaksi mahdottomuudeksi hän pääsee vakavan tutkijan maineeseen. ... Siten taikauskon ja ennakkoluulojen vastaisessa taistelussa syntynyt ja vahvistunut tiede alkaa itse synnyttää omanlaistaan taikauskoa ja ennakkoluuloja. Tieteen papit muuttuvat varsinaisiksi papeiksi, jotka asettavat esteitä inhimillisen tiedon tielle."

Heidän kumarruksiaan dialektiseen materialismiin päin tahtoisin toiveikkaasti pitää enemmän kohteliaisuuden ja korrektin käytöksen, jos kohta myös yhteiskunnalliset voimat tiedostavana viisauden eleenä (mm. kun kirjakin on painettu Neuvostoliitossa) heidän mm. ihan vain pikkuisen oksettavasti todetessaan, että "tutkijan on tarkasteltava näitä tosiasioita luonnontieteen kannalta rikkomatta sen horjumattomia materialistisia periaatteita vastaan" (harvennus minun).

Luonnontiede ja materialismi, siinä kaksi tyypillistä keppihevosta. Siitä johdonmukaisesti seuraten he näkevät psyykkisen toiminnan materian korkeimpana liikemuotona, ja Psi-ilmiöiden tutkimisen johtavan juuri sen kautta tutkimuksen uudelle tasolle ja luovan uuden tieteen; psyykkisten ilmiöiden fysiikan, eli tulevaisuuden perustieteen. Eipä mitään vaatimattomia näkymiä.

Haudantakaisen maailman henkitulkinnan he tietysti joutuvat kieltämään ja selittämään sitä luonnontieteen kielellä kuten informaatioresonansseilla. Tällaisia tunnustuksen lantteja he heittelevät keisarille siellä täällä kirjassansa. Mutta huomattavaa on, kuinka he kuitenkin ottavat kaikkeen rohkeasti kantaa yrittäen selittää kaikki inkarnaatioita myöten eivätkä yritä väistää mitään parapsykologista aihetta, ja mikä vielä merkittävämpää, eivät selitä niitä oitis harhaksi vaan ottavat ne kaikki vakavan harkinnan alaiseksi. Heissä ei täten ole erittäin monille tiedemiehille ominaista omnipotenttia oman arkuuden kätkemistä kaiken "mystisen" oikopäätä kieltämiseen, joka on naamioitu kriittisyyden keisarin uusiin vaatteisiin.

Onko lantti kruuna vai klaava?

Oikeastaan onkin sivuasia, ovatko he materialismilla aivopestyjä vai eivät, sillä suo siellä vetelä Jumalalilluttelu täällä. Kysehän on samasta asiasta. Se mikä länsimaiselle on räyhähenki, on se kirjoittajille "aaltofunktion spontaani kokoonluhistuminen". Jos Psi-ilmiö on amerikkalaiselle todiste Jumalasta, on se näille herroille erästä maanmiestään siteeraten ehkä "supratila", joka on "samanlaisten hiukkasten muodostaman systeemin järjestynyt koherentti kollektiivitila, joka syntyy toisen kertaluvun faasinmuutoksen tuloksena aggregaattitilan muuttumatta, ja jolla on oma karakteristinen taajuutensa jonka ansiosta systeemi saa laadullisesti uusia makrokvanttiominaisuuksia".

Kyllä nämä ilmiöt ovat aivan yhtä kiinnostavia ja haastavia kummallakin sävytyksellä. Jos jumala on faasinmuutos tai toisinpäin, niin häviääkö siinä kukaan muuta kuin arvovaltansa ja pinnallisiin nimittelysymboleihin takertuneet seurailijalampaansa?

Oli miten oli, laukkaisivat nämä tekijät yhteiskunnallisesta taustajärjestelmästä riippumatta analyysin taivaanrantaa missä ja koska vain. Siinä määrin he osoittavat asiallista ja selkeää tutkimusmieltä, ja ovat niin innokkaasti silmät sirkeinä jokaista uutta ilmiötä vastassa. He ovat myös itse olleet todistamassa parailmiöitä.

Ja kolme pientä kärpäsenkakkaa peräkkäin, pisteiden muotoisina lauseessa: "Päinvastaisessa tapauksessa on pakko tunnustaa ihmisen eteerisen kaksoisolennon olemassaolo..." tulkitsen rohkeasti positiivisesti, eli kuulen, ehkä väärin, heidän noissa pisteissään hiljaa mutisevan tyyliin Galilei: "Se pyörii sittenkin".

Psi-ilmiöiden luokittelu

"Vanhan", heidän mielestään lähinnä historian kulusta johtuneen parapsyykkisten ilmiöiden luokitusperusteen, joka jakaa ilmiöt ESP, psykokinesia- ja kuolemanjälkeisiin ilmiöihin, he tahtovat korvata "uudella", joka pohjautuu "tieteelliselle materialistiselle analyysille", joka on "tärkeänä edellytyksenä parapsykologian idealismia ja poliittista taantumuksellisuutta vastaan käytävälle taistelulle". - Kil kil, lantti keisarille.

He jakavat ilmiöt ajallis-paikallisiin (reinkarnaatio, menneeseen ja tulevaan näkeminen, selvänäkö, minänpoistumisilmiöt, deja vu), kenttä- ja voimailmiöihin (psyko- ja telekinesia, levitaatio, poltergeist, psyykkiset leikkaukset ja hoito, ajatusten valokuvaus, telepatia), ja materiaalis-energeettisiin (materialisaatio-dematerialisaatio, kuolemanjälkeiset eli haudantakaiset ilmiöt, ektoplasma).

Tositteiden vastaranta

Heidän ajatusassosiaationsa risteilevät lähinnä fysiikan, atomifysiikan, biologian ja solubiologian alueilla, ja heidän käsitekoosteensa lepäävät aiheen luonteesta johtuen väistämättä kovin ohuella pohjalla (kuten eräs heidän pääkehitelmistään: "biogravitaatio"), jonka he itsekin hyvin tietävät. He kuitenkin mainitsevat monia kiintoisia tutkimustulosväitteitä, joita yksittäisiltä tutkijoilta on kantautunut, esim. että kosminen säteily vähenee jyrkästi telekinesiatapahtuman aiheuttavan koehenkilön ympärillä, ja spekuloivat sitten aivan kiehtovasti niistä eteenpäin.

Tällaista spekulaatiota ei voi mennä missään tapauksessa huitaisemaan syrjään, koska tieteen historia on niin monta kertaa opettanut olemaan varovainen ennekuin aivan hihhulismilta tuntuvat kehitelmät tuomitaan. Ei tieteen kehitys Galileihin eikä Einsteiniinkään loppunut, ja kuinka hulluja he aikanaan puhuivatkaan! Tieteen siltaa on pakko rakentaa vain toiselta rannalta käsin yli tuntemattomuuden virran tietämättä etukäteen, tuleeko tositteiden vastaranta rakenteiden tueksi vai sortuuko liian pitkälle ja liian heikolla yläkäsitteiden palkistolla tyhjään kurkottava kehitelmä alas virtaan.

Eräs tärkeä merkitys heidänkaltaisillaan kylläkin selvästi intuitiopuutteisilla melko "juntin"tuntuisesti maahan (materiaan) rakastuneilla on, vallankin parapsykologiassa. Vaikka he eivät näytä tietävänkään mitään siitä, mitä valtavia tekijöitä voidaan sisäistä; ei-analyyttista tietä selvittää, ei tällainen sisäinen tieto ole kuitenkaan todisteellista, joten sillä ei voida silloittaa sitä kahden maailmantutkimistavan välistä kuilua, jonka ylitse vain analyyttinen tiede voi sokeanakin tiensä vähitellen haparoida. Siksi heidänkaltaisiaan tarvitsee tiede enemmän. He kuuluvat siihen melkoisen harvalukuiseen tiedemiesten joukkoon, joka on uskaltautunut

käydä päin kaikkia ilmiöitä, ottaa ne aivan julkisesti vakavasti, ja paneutua niihin kaikella tarmollaan ja ominaiskyvyillään. Mitä sanotte esim. seuraavasta:

"Käytössämme on tällä hetkellä riittävä tilastollinen aineisto, jonka perusteella voidaan varmasti väittää, että tällaiset tavallisuudesta poikkeava (henkiparannus)diagnostiikka ja hoitomenetelmä ovat todella olemassa".

He ovat kummittelukammoisten tiedepiirien ja vauhdissa hattunsa jo hukanneiden huuhaaharrastajien välimailla. Ilman heidänkaltaistensa tutkimustyötä ei parapsykologian tutkimus etene koskaan, sillä tavallinen tiede ei sitä mm. arvovaltasyistä tutki, ja harrastajien ja paraseurojen tutkimus... alan melkein itkeä.

<>

Onkin jo varmaan käynyt ilmi, että tämä kirja on kovin harvalle maallikolle sopiva. Ilman yliopistotasoista luonnontieteellistä koulutusta menee suuri osa kirjan annista harakoille. Toisten tutkijoiden ideointikirjaksi se sopisi varmaan parhaiten. Kaiken pararoskan seassa tämä kirja kuuluu kuitenkin sisällöllisen antinsa ja tutkimusasennoitumisensa puolesta kuitenkin parhaimmistoon, tieteen silloittajiin. Kunhan täältä Suomestakin niitä tutkijoita vain löytyisi.

Kirjasta on otettu painoksia Espanjassa, Jugoslaviassa, Yhdysvalloissa, Kreikassa ja Japanissa - pitäisikö ihmetellä, kuinka näin kuivan asiallista tekstiä on viitsitty ylimalkaan kääntää, kun ns. tiedemiespiireiltä vie kuitenkin viikkokaupalla harjasten taas alas laskeutua kun ovat kuulleet sanan parapsykologia. Eikä tupakkakauppojenkaan tiskinalusasiakaspiiri ole aivan tätä maata. Intellektuelleja - sanan myönteisessä merkityksessä - taitaa sittenkin löytyä myös maallikkopiireistä! Kaikki eivät olekaan vielä kuolleet ympäristömyrkkyihin tai terveyskasvatusoppaiden ateriointiohjeiden uhmaamiseen.

Vaikka kirjan lähdeviittaukset näyttävätkin kasautuvan enimmäkseen 70-luvulle, ja suuri osa niistä venäjäksi, eivät nämä muutamat vuodet ole varmaan tuoneet niin suuria muutoksia, etteikö mietittävää riittäisi vielä näidenkin tietojen valossa, vallankin kun tekijät tuntuvat tuntevan hyvin myös ei ainoastaan länsimaisen parapsykologisen tutkimuksen vaan myös parapopulaari-ilmiöitä ja laajempia ympyröitä, kuten Maharishi Mahesh Yogi, Matthew Manning, J. Björkhem, Ted Serios, Michel Gauquelin, Wilhelm Reich ja orgonienergia, C.G.Jung ja hänen omaelämäkertansa (suosittelen lämpimästi, WSOY 1985), Arthur Koestler, Targ & Puthoff, hallusinogeenit ja shamanismi jne.

En malta olla mainitsematta, että oman suomalaisjunttijuurittumani sosiaalisokeudesta käsin en voinut kätkeä huvittuneisuuttani, kun näin tämän asiallistieteellisen parapsykologisen kirjan lähdeviittausten kolme ihka ensimmäistä nimeä. Suuria parapsykologian tutkijoita? Marx, Engels ja Lenin!

 

Markku Siivola