Pois

Markku Ojanen: Ilo, onni, hyvinvointi - kuinka löytää syvempi onnellisuus. Kirjapaja 2001

PROFESSORI PALOITTELEE ONNEN

Hyviä työvälineitä jokaiselle onnea etsivälle ja itsetuntemusta haluavalle, näin lupaa kirjan takakansi etukannen lailla,  joten näiden kristillistenkin kustantajien arvomaailmaan voinee tutustua vasta kansien sisäpuolella.

*

Usko, toivo ja rakkaus, vain ne tekevät ihmisestä ihmisen, on Ojasen onnea tutkivan kirjan huoneentaulu, lisättynä rauhan, tasa-arvoisuuden, oikeudenmukaisuuden, ja kohtuullisuuden ihantein. Hyvyys, nöyryys, kiitollisuus, anteeksianto, itseluottamus, moraaliset traditiot eivät nekään hullumpia asioita Ojaselle ole. Konkreettisimpia hyvinvoinnin hoitokeinoja ovat hänelle transsendenttinen meditaatio, paasto ja liikunta (siitä häneltä kirja tulossa). Kristillisyyden rajapintaa hän sivuaa toistuvasti, onpa hän kirjoittanut kaksi kirjaakin terapiasta ja sielunhoidosta toisen, Kansanlähetyksen alaisen kristillisen kustantajan tallissa. Humanismi sopii hyvin hänen kristillisyytensä aisapariksi. Ihmiselämän perusongelmiksi hän näkee sairauden, vääryyden vastuuttomuuden, rakkaudettomuuden ja avuttomuuden. Hänen onnireseptinsä - tai kuntoutusohjelmansa, kuten hän sitä nimittää -  aineksia ovat harrastaminen, hyvien asioiden tiedostaminen, toisten ilahduttaminen, vapaaehtoistyöhön osallistuminen, lepäily ja laiskottelu.

*

Ojanen haalii loputtomasti länsimaisen tutkimusperinteen pintavaahtoa, luonnontieteistä lainattujen tutkimusihanteiden ontuvaa sovellutusta ihmispsyykeen, tilastotieteellistä sirpaletietoa numeroineen, listoineen ja luetteloineen, joita kirja on täynnään.

Freudista hän ei pidä, vaan syyttää tätä vääristelystä kutsuen häntä toisaalla jopa jumalattomaksi juutalaiseksi, ja toivoa äänessään uskoo psykoanalyysin kulta-ajan jääneen taakse jo 80-luvulla. Sen synkän ihmiskuvan rinnalle hän nostaa ihmisen vahvuuksiin eikä heikkouksiin keskittyvät, humanistisiksi nimittämänsä terapiat, joiden kehityksestä hän antaa kunnian enimmäkseen psykologialle. Menneisyyden terapeuttinen kaivelu on ojaslaisittain out, ja kognitiivinen psykologia ja humanistinen logoterapia in. Viktor Frankl, Mihaly Csikszentmihalyi, Martin Seligman, Carl Rogers ja Abraham Maslow näyttäytyvät usein hänen tekstissään kymmenien muiden joukossa, josta hän valitsee omat luonteenpiirre- ja adjektiivilistansa esitellen myös Anna-lehden lukijoiden roolikuvakartoituksensa tuloksia ja omia optimismi-, toivo- ja tyytyväisyysmittareitaan.

Niistä ei omintakeista synteesiä synny. Tiedonmurujen seassa kulkee Ojasen sinisilmäisen toivon ja luottamuksen punainen lanka vallankin psykologian alueella arvostaen sen kehittämiä persoonallisuusteorioita ja ihmiskuvia niitä suorastaan käänteentekeväksi kehaisten. Hän kyllä tietää tieteen jäävän pirstaletiedon asteelle, mutta ei löydä tekijää, joka hänen ajattelunsa nykyisestä tiederiippuvaisuudestaan vapauttaisi.

Ojanen on näin yhteiskuntamme peili, toisaalta länsimaisen ihmistieteilyn tutkimusperinteen tuottamien tiedonpalojen kuvastaja, toisaalta kristillishumanistisiin uskonvaraisuuksiin tarttuva. Hän on länsimaisen tutkimustiedon ja moraalin sauvojen varassa etenevä eettisten ihanteiden täyttämä kiltti ihminen tietoa arvostavan kulttuurinsa erämaassa, matkallaan kohti omakohtaisen ymmärryksen lähteitä.

Markku Siivola