Pois

Raisa Vuohelainen (päätoim.): Suuri Unikirja. WSOY 1998

 

SEKALAINEN UNISEURAKUNTA

 

Suuren Unikirjan kirjoittajalauman kuhinasta edes jotain mainitakseni käy silmään ensin vaihtoehtoyleislääkäri Anu Wacklin, joka yrttitarjontansa seasta muistaa olla välillä lääkärikin heijastaen näin tämän teoksen aina hajanaisuuteen asti yltävää monimuotoisuutta. ”Melatoniini toimii soluissa antioksidanttina ja siksi se nuorentaa ihmistä” on hänen lauseistaan kritiikittömin heijastaen sekin tyypillistä tapaa tulkita muiden elämänilmiöiden ohella myös unia yksioikoisin perustein. Yrteistä jatkaa sairaanhoitaja ja luomuviljelijä Ritva Heinonen lopettaen rentoutus- ja hengitysharjoituksiin. Toimittaja Susanna Laari kuvaa siniääniaallon nukuttavaa vaikutusta, Bachin kukka- ja vyöhyketerapiaa ja selkounia. Wacklin palaa toimittajakollega Outi Junnon kanssa sitomaan unta eli ikävaiheisiin, ruokavalioon ja alkoholiin minkä vaihtoehtopuolelta ehtii. ”Psykiatrit ovat sitä mieltä...” ja ”Aivotutkijat ovat todenneet...”  räväyttää Raisa Vuohelainen oman toimittajamallisen yliyleistävän tiedeluottoisuutensa esiin  (kts. myös Riitta Kärki: Lääketiede julkisuudessa. Vastapaino 1998) siteeratessaan geriatri Jukka Louhijan (Satavuotiaiden salaisuus - lääkäri pitkän iän jäljillä. WSOY 1998) käsityksiä vanhojen ihmisten nukkumisesta.

 

Seuraava luku kuvaa unen ulkoisia mitattavissa ja havaittavissa olevia tunnusmerkkejä sekä unihäiriöitä. Heli Bruun avaa sen miellyttävän vapaalla, sitoutumattomalla otteella arvostaen mutta ei palvoen sitä, ja painottaa unen viestin selvyyttä, jota päivätajunta ei omilla ehdoillaan ymmärrä. Hän selvittää hyvin myös Morenon psykodraaman ja Frederick Perlsin hahmoterapian, noiden tunnettujen suuntausten suhdetta uniin. Shiatsu- ja Reikihierojien seurassa työskentelevä ”Ihmissuhde- ja ryhmäkouluttaja” Eero Peltonen on sortumaisillaan unisymbolien vakiotulkintoihin, ja on sitoutunut jungilaiseen sekä siitä unien kehollisuuden suuntaan jatkaneen Arnold Minnellin työtapaan. Anu Seljavaara ja Laura Karlsson vastaavat kulttuurien, Raamatun ja kaunokirjallisuuden suhteista uniin. Kirja loppuu päälleliimattuihin arkkitehtuuri-, musiikki- ja ruokaohjelukuihin.

 

Vallankin Ruotsissa tunnettu oma uniguruni prof. Montague Ullman on saanut kaksi artikkelia osakseen; Susanna Laarin esityksen hänen vuonna 1982 suomentamastani kirjastaan Paljastavat unet, sekä Virva Nybackin vallan mainion ja Ullmanin tämänhetkistä käytäntöä erittäin eksaktisti selostavan Uniryhmä unien kätilönä joka on omaa uniryhmää aikovalle kirjan tärkein jakso. Ullmanilta itseltään on vuonna 1996 ilmestynyt uniryhmän veto-oppikirja Appreciating Dreams - A Group Approach.

 

*

 

Kirja on harsittu puoliväkisin kokoon höpsimisen ja asiapohjaisuuden, tiedollisuuden ja ymmärryksellisyyden väliä ajelehtivasta silpusta vedoten sen verran niin erilaisiin lukijakuntiin, että kohderyhmäksi jäävät lähinnä ne jotka eivät oikein tiedä mitä ostaisivat. Toisaalta juuri he saavat sitten pirauksen vähän kaikesta. Toimittajat ammattinsa mukaisesti vastaavat kirjan pinnallisemmasta annista, osin myös unien mystifioinnin ja palvonnan karhunpalveluksesta, mutta sitähän on melko mahdotonta välttää sellaisissa unikirjoissa joita ajatellaan peräti myytäväksi.

 

Harmi, että teoksen kaamea ulkoasu ja typerä nimi (jo viides samaa mielikuvituksetonta nimeä käyttävä unikirja!) sekä sen mukana seuraava tyhjäsivuinen yhtä paksu kirja – ilmeisesti omien unien muistiinmerkitsemistä varten – kosiskelevat sen verran ikävästi naistenlehtitodellisuudessa vaeltavaa lukijakuntaa, että sen asiallisemmat artikkelit jäävät turhaan monilta lukematta.

 

 

Markku Siivola

 

kts myös Markku Siivola: Uni - tuttu tuntematon, Unien opissa