Pois

Osmo Kontula, Elina Haavio-Mannila: Matkalla intohimoon - nuoruuden hurma ja kärsimys seksuaalielämäkertojen kuvaamana. WSOY 1995

Kirsi Pohjola-Vilkuna: Eros kylässä - maaseudun luvaton seksuaalisuus vuosisadan vaihteessa. Suomalaisen Kirjallisuuden Seura 1995

SIKSIHÄN IHMISKUNTA ON OLEMASSA

Kaksi vuosikymmentä vierähti edellisestä suomalaisten seksikartoituksesta (Sievers, Koskelainen, Leppo: Suomalaisten sukupuolielämä, WSOY 1974). Siihen pohjautuu Suomen Akatemian rahoittaman FINSEX-hanke, jonka ensimmäinen osa oli Suomalainen seksi (WSOY 1993). Toinen osa etsiskeli tuhmuuksia Jallusta, Hesarista, Kotiliedestä, Avusta ja Me Naisista (Kontula, Kosonen: Seksiä lehtien sivuilla. Painatuskeskus 1994). Ajatella, ettei edes Jallussa näkynyt paljaita tissejä edes vielä vuonna 1961.

Kolmas, seksielämäkertaosa jakautuu kahteen osaan, jälkimmäinen vielä julkaisematon. Tässä arvioitava ensimmäinen osa kattaa ajan lapsuudesta nuoren aikuisuuden ensimmäiseen vakituiseen suhteeseen saakka. Kirjoittajat ovat samat kuin ensimmäisessä osassa, viinaan, huumeisiin ja seksiin kautta aikain (1986-1995) syvän sosiologisesti sekaantunut Osmo Kontula, sekä naisia, kylätappeluita, ruotsinsuomalaisia, päivätansseja ja lääkäreitäkin tutkinut Elina Haavio-Mannila, sosiologi hänkin.

Tämä osa perustuu omaelämäkerrallisen kirjoituskilpailun 174:stä parhaasta kirjoituksesta napsittuihin suoriin lainauksiin. Vanhemman sukupolven edustaja saattaisi tuumia kilpailijoiden edustavan ekshibitionistipervojen keskeisintä mereen hukutettavaa laumaa. Tutkijoiden mukaan he ovat enemmänkin kaupunkilaisia, hitaasti seksuaalisuuteen heränneitä, usein prostituutiopalveluita käyttäneitä vanhoja miehiä, sekä nuoria, yksinäisiä, aktiiveja ja vaihtelunhaluisia, homoseksuaalisiakin kokemuksia omaavia naisia.

Aina kolmanteen polveen

Tekijät jakoivat seksuaalisuuden sosiaaliset ilmentymät kolmeen sukupolveen: vanhojen pidättyvyyden, keski-ikäisten seksuaalivallankumouksen ja nuorten tasa-arvoistuvaan polveen. Tämä jaottelu muistuttaa J.P.Roosin erottelua pulan, sodan ja jälleenrakennuksen sukupolveen, suuren murroksen sukupolveen ja lähiöiden ja koulutuksen sukupolveen (Roos: Suomalainen elämä: tutkimus tavallisten suomalaisten elämäkerroista. SKS 1987).

Seksuaalisuus on näiden sukupolvien aikana muuttunut paljon vallankin naisten kertomuksissa, jotka ovat alkaneet lähestyä miesten ennallaan pysyneitä kertomuksia. Seksitietämys on kasvanut, itsetyydytys yleistynyt vallankin naisilla, seksileikit naisistuneet, nuoruuden pidättyvyyden hyve on kääntynyt kummallekin sukupuolelle häpeäksi, yhdyntä on tullut itsestäänselväksi osaksi nuorten seurustelua, ja naiset julkituovat seksihalujaan vapaammin ja vaativammin.

Ei yksin sosiologiasta

Sosiologeina he kuvaavat ihmisen ympäristönsä tuotteena ja peilinä, joten henkistä herkuttelua ei ole luvassa. Useimmille lukijoille riittäneekin tieto vaarinsa ja lastenlastensa seksuaalisen kasvun yhteisöllisistä ehdoista. Hankaamiskaipuista tyydyttää paremmin Jallun tyyppirytkytys, mutta lisätiedonjanoiset saavat lisää historiallista syvyyttä vaikkapa Kirsi Pohjola-Vilkunan lisensiaatintyöstä, joka avaa näkymän kotosuomen maaseutupitäjän vuosisadan vaihteen lapsenruokkojuttuihin sekä avioero- ja huoruusriitoihin, joiden oikeudenkäyntipöytäkirjoja hän tarkastelee mentaali- ja mikrohistorian sekä feminismin suurennuslasin lävitse. Emäntä moraalinvartijana kun isäntä tai hänen poikansa piikatyttöä, sehän se perustarina oli. Suomalaisen elokuvan heinälatovaihe tiesi mistä puhui.

Siitä on hyvä jatkaa sosiologian ahdasta näkökulmaa avartavaan kulttuuriantropologiaan, vaikkapa Edgar Gregersenin Seksuaalisuuden maailmaan (WSOY 1993), josta oppii mm. että 4. vuosisadalla Konstantinuksen aikana saatettiin Roomassa rangaista raiskauksen uhreja jopa polttamalla heidät roviolla, koska eivät olleet huutaneet riittävän äänekkäästi apua.

Galilein ja Freudin viitoittaman ihmiskunnan ja yksilön omanarvontunnon riiston hengessä onkin hyvä näiden kirjojen parissa kokea yksilökunniansa alennustila lukiessaan tuhansien muiden lääppivän itseään ja kumppaneitaan samoin vuoroparein, samojen rautaisten lakien alaisina kekojensa uumenissa elämänsä läpi kuin muutkin meidän Herramme pienoiset muurahaiset.


Markku Siivola

kts myös Timo Niiranen: Erotiikan kulttuurihistoria