Pois

Jean Carper: Terveyttävä ravinto. Suom. Mirja Luoma. Art House 1992

SYÖMÄLLÄ TERVEEKSI

Norwichissa, Englannissa pidettiin syyskuussa 1992 kansainvälinen kongressi, jonka teemana oli syövän ehkäisy ravintotekijöiden avulla. Mukana olleet Kansanterveyslaitoksen edustajat saattoivat kongressin yhtenvetona todeta , että ­ vaikka he erikseen mainitsivat happaman täysjyväruisleivän, sipulin ja soijapavut mahdollisesti ehkäisevän tiettyjä syöpiä ­ "yksityiskohtaisten suositusten antaminen on toistaiseksi käytännössä mahdotonta, koska riittävää, ihmistä koskevaa tietoa ei ole. Yksittäisten tutkimusten perusteella tehdyt johtopäätökset ovat usein harhaanjohtavia ja johtavat suurta yleisöä hämäävään ja häiritsevään, eri suuntiin tempoilevaan tietotulvaan." Yhden syöpäriskin pienentämiseen tähtäävän yleisohjeen he kuitenkin katsoivat voivansa antaa: "Vihannesten, hedelmien, marjojen ja kokojyväviljatuotteiden osuutta ruokavaliossa kannattaa oleellisesti lisätä."

Sekin oli jo paljon sanottu, sentään miellyttävällä sordiinolla verrattuna tieteelliseltä näyttävään rasvahysteeriseen kolesterolisuositukseen, jonka Suomen sisätautilääkäriyhdistys, Suomen kardiologiseura, Suomen sydäntautiliitto, Kunnallislääkäriyhdistys ja Suomen teollisuuslääketieteen yhdistys julkisti lääkäreille viime vuoden lopulla tätä kiistanalaista aihetta kiistattomaksi väittäen.

Maallikoita ei tieteellinen varovaisuus ole koskaan haitannut, vaan terveysprofeettojen "tämä on tuon seuraus ja piste"-julistukset tulevat aina antamaan heidän kaipaamaansa "suoraa puhetta" TV-mainostyyliin "Pontus Jäntti on hakannut puhki jo 25.000 sulkapalloa, mutta hän syökin näkkileipää".

***

"Ammatikseen ravinnon ja terveyden yhteydestä kirjoittava" toimittaja Jean Carper, on saanut selville, että kala auttaa "aivoenergian laskuun", desilitra kurpitsaa alentaa keuhkosyöpäriskin puoleen, toinen desi parsakaalia kaupan päälle vielä paksusuolen syövältäkin. Oluenjuonti vähentää sydänveritulppia ja vaikuttaa suotuisasti kolesteroliin. - Nämä ovat Carperin "hämmästyttäviä" pääteesejä niistä "hämmästyttävän painavista tieteellisistä tosiseikoista" joita hän on peräti kahden vuoden kirjallisuustutkimuksensa aikana löytänyt "arvovaltaisten tutkijoiden" tekeminä. Ja Carper jatkaa: Sipulit ovat sydänlääkkeitä parempia, valkosipuli estää sydänkohtauksia ja aivohalvauksia, kala on tehokas verenpaineen alentaja, inkivääri on oiva matkapahoinvointilääke, sokeri unilääkkeitäkin parempi unettaja, punaviini penisilliiniä parempi bakteerityrmääjä.

Ostoimua ei terveysteksteihin synny ilman syövän ja kolesterolin tappamistemppuja. Carperin "Uuden ajan farmakopeassa", kuten kirjoittaja ruoka-aineluetteloaan korskasti kutsuu, on 55 ruoka-ainetta, joista seuraavat 42 (!) vähentävät syöpäriskiä enemmän tai vähemmän: appelsiini, aprikoosi, bataatti, appelsiini, greippi, inkivääri, jogurtti, kaali, kala, kahvi, kesäkurpitsa ja kurpitsa, kukkakaali, lehtikaali, maissi, maito, mansikka, merilevä, meloni, munakoiso, nauris, ohra, oliiviöljy, omena, parsakaali, pavut, peruna, pinaatti, porkkana, pähkinä, riisi, ruusukaali, rypäle, sieni, sipuli, sitruuna ja limetti, soijapapu, tee, tomaatti, valkosipuli, vehnälese, viikuna, viini.

Entä verenrasvoihin suotuisasti vaikuttavat? - Seuraavat 27: appelsiini, artisokka, banaani, greippi, herne, inkivääri, jogurtti, kala, kaura, maissi, maito, merilevä, munakoiso, ohra, oliiviöljy, olut, omena, pavut, pinaatti, porkkana, pähkinä, ravut ja simpukka, sieni, sipuli, soijapapu,valkosipuli, viini.

Näin ollen on vaikea olla syömättä sellaista, joka ei vaikuta suotuisasti.

***

Carperin rakastamat tutkijat saattavat tietysti monessa kohdin olla oikeassa, joten kokeilkaa pois! Vähitellen tullaan saamaan paljonkin enemmän selville ruoka-aineiden vaikutuksista, joten Carperia voi lukea kuin horoskooppeja; saattavat povailut todentua, liekö sitten sattumaa tai jyviä akanoiden joukossa. Oma povaukseni: monta Carperin luettelon ruoka-ainetta tullaan vielä monta kertaa syyttämään syövän ja muun pahan aiheuttajaksi.

Carperin kaltaiset kirjoittajat voivat jatkaa rauhassa kirjailemistaan, koska ei voida osoittaa heidän olevan väärässäkään, vaikka heidän ja heidän siteeraamiensa tutkijoiden kriittinen analyysikyky olisikin mitä ilmeisimmin alamittaista - kuten järkyttävän suuri osa lääketieteellisiä tutkimuksia on. Suurin osa tutkimuksista on karriääriin legitimoidusti kuuluvia rutiiniopinnäytteitä, joiden laihoja tuloksia vääntelevät kilpailevat kollegat, lehdistö ja suuri yleisö tietysti tietämättömyydessään ottaa aamuhysteriat uuden jymyuutisen äärellä. Toistensa suohonlaulantaa harrastavia hysteerisiä sekakuoroja ja professoreilla ratsastavia rahat-talteen-terapeutteja tulee kyllä riittämään sukupolvesta toiseen.

***

Mielenkiintoista, vaan nykysuomalaisen eloonjäämiskamppailun johdosta ei mitenkään yllättävää, on havaita Art Housen aivan äskettäin kustantaman ruotsalaiskirurgi Uffe Ranskovin raivoisanpiristävän rasvahyökkäyksen ('Kolesteroli ­ ravintosi rasva ei aiheuta sydäninfarktia'. Art House 1992) jälkeen tällainen ei tiedettä eikä taidetta edustava tutkijajumalia pallitteleva traditionaalinen maallikkohöykytyskirja kustantajan kirjakirjossa.

 

 

Markku Siivola