Pois

Paula Kinnunen: Lentopelko hallintaan. WSOY 2001

 

 

TAIVAALTA VARISEE

 

 

Pieniltä tuntuvat hämähäkkipelot, torikauhut ja paniikkihäiriöt taivaalta putoamisen rinnalla, sillä eihän niihin kuole, kuten lento-onnettomuuksissa, vaikka vain joka kymmenennessä lento-onnettomuudessa kuolevat kaikki, mutta sitä ei lentopelkoinen juuri tule ajatelleeksi.

 

Henkilökunnan ammattitaidon ylikorostaminen on kaikkien psykoterapioitten vakiolohdutus. Finnairin Turvakurssin kouluttaja psykologi Paula Kinnusen lentopelkokirjasta löytyy tällainen lohduke vain parista kohdasta ja vain suurennuslasilla, onneksi, eikä se syyllisty tavanomaisiin tilastoilla kaunisteluihin ilma- ja maaliikenteen vaarallisuuden vertailuissa (kuten onnettomuudet per matkakilometrit). Tärkein tieto useimmille ovat koko maailman liikenneilmailun hieman alle tuhannen ihmisen vuosikuolleisuusluvut, vaikka sen matkustajien kokonaismäärää ei kirjsta löydy, ei varmaan kovinkaan paljon pienempi kuitenkaan kuin 2.1 miljardin matkustajan kokonaismäärä, kun siviili-ilmailukin lasketaan mukaan. Linkkejä lento-onnettomuus- ja lentopelkosivuihin ei ole, ainoastaan Ulkoministeriön pariin sivuun riskimaista. Enemmän tietoa löytää vaikkapa USA:n National Transportation Safety Boardin sivuilta.  Viime syksyn terrori-isku synnytti tähän uusimpaan painokseen oman lukunsa lentoterrorismista, josta käy hyvin ilmi terroristin ja konekaapparin valtava ero, ja kuinka heihin täytyy suhtautua täysin vastakkaisilla tavoilla.

 

Joka kolmas pelkää kirjan mukaan lentämistä (Finnairin nettisivut puhuvat joka viidennestä), yksi tusinasta kieltäytyy tyystin. Tilastot ja prosentit niin peloista kuin kaikesta muusta lentoon liittyvästä ovat niukkoja. Eniten tekstiä on mihin tahansa pelkoon soveltuvasta yleisestä psykologiasta lähinnä kognitiivisen psykologian, suggestoterapeuttisen ja NLP:n tyyppisiltä mielikuvaharjoittelulinjoilta. Rentoutushoito saa suurimman sijan. Siitä on saatavissa myös tekijän myymä nauhoite "erityisesti lentomatkustajan käyttöön". Ahdistuslääkkeisiin suhtaudutaan asiattoman moralistisen pelottelevasti, lienee kirjan lääkäriasiantuntijan tekosia.

 

Enemmän luulen olevan hyötyä kirjan ei-psykologisoivasta osasta, joka kertoilee lennon aikana tapahtuvista pelottavantuntuisista ilmiöistä, niin teknisistä kuten kaikenlaisista koneen normaalin toiminnan aiheuttamista kolinoista ja kaarteluista niin teknisistä kuin ihmisten aiheuttamista, ymmärrettävästi ei kuitenkaan lentohenkilökunnan omista sekoiluista. Se uppoutuu hiukan myös lentopelon ja lentämistapahtuman kannalta väliin melko perifeerisiin lentokoneiden tyyppikuvauksiin ja maassa tapahtuvaan toimintaan, monen pelkääjän tiedonjanoon sopivia varmaan silti nekin. Turbulenssin, tuon erittäin tavallisen ja pelottavan, joskus myös onnettomuuksiakin aiheuttavan ilmiön kuvaus jää taas liian olemattomaksi.

 

Kaikkein eniten hyötyä on varmaan siitä mitä kirjasta ei voi saada, ja jonka mainostajana kirja toimii: lentopelkokursseista, joita nimitetään hoivakielitapaan turvakursseiksi, aivan kuin mielisairaalan suljettua osastoa sanotaan turvaosastoksi. Psykologin, lentäjä-psykologin ja purserin vetämä 15 hengen kolmipäiväinen kurssi plus yksi seurantakokous puolen vuoden päästä maksaa kuitenkin 450 euroa, sillä siihen sisältyy se kurssin varmaan tehokkain osa eli yksi oikea lento johonkin naapurimaahan. Lisätietoa saat www.finnair.fi nettisivuilta (Yritysinfo -> Finnair kouluttaa -> Turvakurssit).

 

Markku Siivola