Pois

Linda Sonntag: Kama Sutra valokuvin. Suom. Heikki Karjalainen. Tammi 2002
Michael O'Mara (toim.): Eroottisia tarinoita. Suom Renne Nikupaavola. Book Studio/Gummerus 2002

 

 

TAIVAS TANSSITTAA PIENIÄ NUKKEJAAN

 

 

Seksi ei ole sen ihmeellisempää kuin apinaseksiä; ruumiillista toimintaa, jota jokainen seksikirja yrittää korottaa yliarvoiseksi ideaksi sotkemalla siihen erotiikkaa ja jopa rakkautta. Kaikki nuoret ihmiset, monet vanhemmatkin, luulevat sitä rakkaudeksi.

 

Erotiikka on ihmisen persoonallisuuden tietoisen osan omistus- ja valtajuonitteluista voimansa saavaa tunnehuumetta lievittämään ymmärtämättömyyden yksinäistä kuuroutta elämää kohtaan.

 

Rakkaus ei ole persoonaan sidottua, sitä ei voi harjoittaa eikä synnyttää, eikä se riipu sukupuolesta eikä hormonitoiminnasta, vaan se on näkemys ohi ja läpi ulkomuotojen ja persoonallisuuksien moninaisuuden siihen yhteiseen ihmisyyteen, mitä ei mikään tietoinen pyrkimys voi tavoittaa eikä tahrata.

 

*

 

Tyypillinen apinaseksikirja on Linda Sonntagin Kama Sutra valokuvin kohderyhmänään eritoten teinityttöjen ja ehkä aivan nuorten pariskuntien sielunelämän omaavat, jotka vielä sekoittavat huumassaan apinaseksin rakkauteen. Heihin vetoavat kirjan pehmopornokuvien yliäitelät tyttökirjatekstit hellyydestä ja rakastavuudesta, vaikka itse kuvat ovat kirkuvan staattisia, intohimottomia, liikkeettömän pökkelömäisiä kahden valokuvamallin nojaillessa toisiaan vasten Kama Sutran vääntelyitä muistuttavissa asennoissa. Imellyksen kruunaavat vuoden 1966 Kama Sutran vanhasta Eila Kostamon suomennoksesta lainatut tekstit ja aivan liian pieneen formaattiin kutistetut samat intialaiset, etupäässä 1600-1800-luvun kaksiulotteiset naimapiirrokset, joita toistetaan väsyksiin saakka kaikenlaisissa kultivoituneisuutta tavoittelevissa apinaseksikirjoissa.

 

Nämä täysin mekaanishormonaalista refleksitoimintaa kuvaavat loputtoman monet teokset ovat jopa vahingoksi yllyttäessään omalta pieneltä osaltaan sellaiseen egoismiin, jonka seuraukset näytellään avioeroissa, mustasukkaisuusmurhissa ja psykiatrisilla vastaanotoilla.

 

* 

 

Porno pystyy hyödyntämään vain apinaseksiä. Erotiikan rajaa lähestyttäessä alkavat mielenliikkeetkin saada osaansa, alimmillaan kaikesta aidosta karsittuina hekumahokemina. Erotiikan saavuttaessa korkeatasoisimman huippunsa se kuvaa mielenliikkeiden moninaisuutta sisältäen aina ristiriidan, aina myös tuskan, näkemyksen sukupuolisuuden väistämättömästä yhteensopimattomuudesta luonteensa ja ympäristönsä rajoituksiin sidotulle ihmiselle.

 

Ilona Staller alias italialainen tissienpaljastajapoliitikko Cicciolina aloittaa Eroottiset tarinat kehuskelemalla ruumistaan samalla häpeämättömän suuriluuloisella naivismilla kuin kolmevuotias kikkeliään luullen olevansa miljoonien italialaisten seksin jumalatar. Hänen erotiikkansa on todellista rakkautta pitkästyttäväksi luulevaa lehmän erotiikkaa. Hän arvostaa kokemusten itseisarvoista hakua, joka ei perustaltaan eroa siitä kanssaihmisten hyväksikäytöstä joka saa tukea miljoonien kanssaihmistensä yhteisestä pakenemisesta itsekeskeisyytensä vakauttamiseksi. Tämä on kaikkien kulttuureiden ryhmäitsekkyyden kaksinaamaisuutta, jota valhetta yksilön on kulttuurinsa tuotteena vaikea havaita.

 

Kirjan kymmenestä tarinasta mieleeni jäi eniten kertojamestari D.H. Lawrencen ote romaanista Lady Chatterleyn rakastaja, jonka seksuaalisuuden umpisolmu alkaa jo muistuttaa sitä mihin todelliset, lihalliset ihmiset retkillään joutuvat. Daniel Defoenkin Moll Flanders -katkelmassa on vielä kertomataiteen kielellistä eleganssia jäljellä, kun taas Sir Richard Burtonin ote Tuoksuvasta puutarhasta on asentoluetteloillaan valovuoden päässä erotiikasta. Frank Harrisin ote kirjasta Elämäni ja rakkauteni ei nouse koulupoikatason emmanuelletarinoita korkeammalle. Henry Millerin Sexus-katkelma on juoppotason ronkkimista joka parin kaljan kapakkahumalaista saattaisi kiinnostaakin, eikä toinen kuuluisuus Philip Roth Portnoyn taudillaan erota naistaan puupökkelöstä muulla kuin että se osaa itkeäkin. Erica Jongin Lennä, uneksi on kuin feministien miehenhalveksuntaoppaasta, Pauline Réagen O'n tarina puolestaan naisen alistamisesta.

 

*

 

Vain eniten kuolemaa pelkäävät ja seksuaalisuutensa eniten piinaamat pääsevät voitolle evoluution karsintakilpailuissa. Niinpä elämä oman jatkuvuutensa vuoksi rääkkää pikku marionettejaan sukupolvesta toiseen.

 

...hellyttäviä ovat he, langoissaan

 

 

Markku Siivola