Pois

Maarit Huovinen (toim): Potilaat ja lääkärit kertovat. Otava 1992

TAUTISIA TARINOITA

Klassiset lääkärikirjat, toimittajien koostamat, ovat potilaan tarvitseman lääkärimyytin säilyttäjiä. Potilaiden itsensä kirjoittamat ovat kahta päätyyppiä: rohkaisevia "näin voitin sairauteni"-sankaritarinoita tai sitten raivokkaita hyökkäyksiä lääketiedettä ja lääkäreitä kohtaan. Viimeksimainituista tyylipuhtaan mustassa raivossaan suorastaan taiteen puolelle ulottuva purkaus oli näyttelijä Martti Kainulaisen 'Kaijan kirja - kertomus afasiasta' (Kirjayhtymä 1992). Tosi herkkupala lääkärivihaajille!

'Jos Kotiliesi tulisi jokaiseen kotiin, ei monia ongelmia ehkä olisi', mainosti lehti itseään yli kolme vuosikymmentä sitten. Sen jälkeen en ole siihen vilkaissut kun kotoani lähdin, ja monia ongelmia on matkalla tullutkin. Kotiliesi ei edelleenkään uhkaa establishmentia esittelemällä nyt sivuillaan vuosina 1986-92 julkaistuja aivan kilttejä sairastarinoita, joissa kirjailija Veikko Huovinen sanoo 'jeh jeh' heinänuhastaan, pankinjohtaja Kalevi Sorsa kertoo paksusuolen syövästään, kirjailija Eeva Joenpelto poskiontelotulehduksestaan, taiteilija Kimmo Kaivanto selkäleikkauksestaan, näyttelijä Sylvi Salonen sepelvaltimon ohitusleikkauksestaan, kirjailija Kalle Päätalo sydämentahdistimestaan, Sesse Koivisto sappikivistään, ja muutkin tunnetut ja tuntemattomat potilaat saavat kirjan otsikon mukaisesti vaivastaan kertoa, ennenkuin lääkäri ottaa puheenvuoron. Hullusairaiden haastatteluja ei ole. Dementiasta artikkeli löytyy, ilman potilashaastattelua.

Artikkeleita on 60, samanverran asiantuntijoita, joka toisessa jutussa potilas mukana. Otsikointi kulkee klassisen anatomistoiminnallisen jaon mukaisesti, mutta artikkelit sisältävät sairauskertomuksiin liittyvän tiedon ohella muutakin tietoa, esim. kaksostutkimuksesta, äidinmaidosta, piilolaseista, syöpätilastoista, hoidon eettisistä kysymyksistä. Koska potilaiden oma ääni muuttaa sairastapaukset mukavasti ihmisiksi, julkkikset antavat oman kiihokkeensa uteliaisuudelle (enpä kerrokaan mitkä olivat Kalevi Sorsan sairauden ensioireet), ja juttujen sävy on myönteisen rohkaiseva (Myrkytystietokeskuskin toteaa, ettei tyhmiä kysymyksiä olekaan), niin yksi kodin joulunalusongelmista poistuu, kun tautitarinoista pitävälle Kotiliedettömälle tämän kirjan lahjaksi hankkii.

 


Markku Siivola