Pois

Pertti Klemola: Suomalaisen terveydenhuollon kriisi. Art House 2002

 

TERVEYDENHOIDON MORAALINVARTIJA

 

Art Housen hallituksen puheenjohtaja akateemikko Paavo Haavikko päättää edelleen perustamansa kustantamon suurista linjaratkaisuista, johon osana kuuluu tietokirjallisuus, johon toimittaja Pertti Klemolan räksytyksen suomalaisen terveydenhuollon kriisistä saa mahtumaan vain todella suurpiirteisellä linjanvedolla. Kirjoittajan jopa kysymysmerkkejäkin huutomerkkeinä käyttävä vihjaileva ja herjaava, huonolla tyylitajulla kirjoitettu turhia toistoja sisältävä teksti kuuluu lähinnä tabloidilehtien traditioihin.

 

Jos on lukenut päivälehtensä, tietää suomalaisen terveydenhuollon kriisistä riittävästi siitä mitä Klemola on kirjansa sivuilla esitellyt: Erikoislääkärivaje, eritoten psykiatripula, kymmenen vuoden takainen lääkärien koulutuspaikkojen vähennys. Leikkausjonot, pätkätyöt, sairaanhoitajien kouluttaminen lääkäreiksi. Lääkärien virka- ja yksityislääkäritoiminnan kaksoisrooli, potilaiden erikoismaksuluokat. Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiirin (HUSin) ja Helsingin kaupungin väliset riidat, lääkärien joukkopako terveyskeskuksista ja sairaaloistakin yksityisten reppufirmojen leipiin tekemään keikkalääkärinä entistä työtään, jonka vuoksi kunnat nyt lääkäripulassaan joutuvat ostamaan samat palvelut huomattavasti kalliimpaan hintaan säästöpolitiikkansa seurauksena.

 

Itsekukin luonteensa ja ymmärryksensä mukaan löytää vihollisen jostain naapurinsa ja Jumalan väliltä, Klemola kuntien ja luottamusmiesten toiminnasta ja lääkäreiden itsekeskeisestä ahneudesta. Tosin yhdelle lääkärille hän myöntäisi vaikka kunniamerkin ideasta opetusterveyskeskuksien rakentamiseksi. Sympatiaa riittää häneltä HUSia kohtaan, joka kamppailee pahan Helsingin ja katkeroituneen kostopolitiikan valtaaman Uudenmaan lääninhallituksen mahtailevan lääninlääkärin kynsissä, kuten hän asian näkee, ja myönteinen on suhtautuminen myös ministeri Maija Raskin sairaanhoitajat lääkäreiksi -ideaan, suorastaan ihaileva ministeri Osmo Soininvaaran koko persoonaan sekä ministerin edustaman muun hyvän seassa myös hänen kritiikkiinsä lääkäreiden koulutuspolitiikkaa kohtaan sekä suosituksiin suurempien terveyskeskusten rakentamisen ja valtion suuremman taloudellisen vastuun puolesta.

 

Kunnallista vallankäyttöä ja lääkäreitä vihaavat saanevat kuivaan asiatekstiin kaipaamansa lisämausteet Klemolalta, joten heille ei liene väliä kirjan uskottavuuden katoamisesta hänen syntipukkeja kaipaavan tekstinsä Oikeamielisyyden uhon vuoksi.

 

Markku Siivola