Pois

Opi rakastelemaan paremmin. Suom. Juha Väänänen. Gummerus 1990
Gael Greene: Herkullista seksiä. Suom. Anneli Huhta. Otava 1990
Peter Rutter: Seksi kielletyllä alueella - Naisten hyväksikäyttö luottamussuhteissa. Suom. Marja Helanen-Ahtola. Kirjayhtymä 1990
Sir Richard Burton: Tuoksuva puutarha. Suom. U E Qvickstörm & A-M Viitanen. WSOY 1990

TIKANPOIKIEN PUUHUNNOUSUOPPEJA

Kasvotonta kommersialismia

Seksistä jää paha jälkimaku tai sen makuun ei pääse lainkaan. Sellaisten kohtaloiden omaaville tuhannet seksikirjat kirjoitetaan ja on kirjoitettu. Ne kirjat tapaavat olla yhtä surkeita kuin lukijansakin, vain äärimmäisen harvoja poikkeuksia lukuunottamatta. Seksioppaat yrittelevät edetä tavallisimmin kahden hämäyksen varjossa: joko tieteellisen anemian tai hurtinhärskin maanisuuden, joista ensimainitut antavat uskoa naisen lantionpohjan elinten latinanakielisten nimitysten tuntemisen antavan ammattilaista otetta "seksuaaliseen kanssakäymiseen partnerin kanssa", viimeksimainitusta taas vain intuitiovammainen voisi erehtyä luulemaan sitä aidoksi ja luonnolliseksi seksuaaliseksi vapaudeksi.

"Opi rakastelemaan paremmin" paljastaa jo nimessään sukuelimiin sojottavan kuivankäpräkkään etusormen. Kirja matkii Valittujen Palojen amerikkalaispinnallista pikatieteellisyyttä; komeiden kuvien väliin siroteltujen lyhyiden tekstipätkien ja tietoiskuboksien pikapaloihin leikeltyjä nopeasti sulavia minitokaisuja kasvottomilta, varjottomilta ja nimettömiltä opettajahahmoilta. Teksti on kiteytymä "Sex for the millions" pikaprofessorien turvatokaisuista, länsimaisen seksikäsityksen yleisimmistä "pitäisi olla"-toiveista, ärtymystä herättämättömistä semivapauden tuntua levittävistä täysin huumorivapaista muoviteksteistä.

Kierrä, purista, taputa, sivele, vatkaa, venytä, niin on tämäkin kirja täynnä noita samoja läpinaurettavia naistenlehtivoimisteluohjeiden seksuaalimuunnoksia. Meidän sukupolvemme sellaisia vielä jaksoi läähäkirjallisuudenpuutteessaan lukeakin, mutta kuka ihme nykyään kun tissinkäsittelyn audiovisuaalista opetusta tunkee tuutin täydeltä joka toiselta kanavalta parhaaseen penikka-aikaankin harva se ilta, ja seksilehtiin ylettyy sekatavarakaupassa jo kuusivuotiaskin?

Saatko tehdä seksivideoita? Kirja sanoo Tottakai! Saako oikein vaikka runkatakin? Tottakai? Ja takaapäinkin - vaikka peräaukkoon? Tottakai! Vaikka kiveksistä kiinni? Itsestään selvää! Ja jos leikit menevät liian rajuiksi älkää kääntykö kirjoittajien puoleen vaan "hakekaa apua ammatti-ihmiseltä". Ja pahapa olisi kirjoittajien puoleen kääntyäkään, koska heitä ei missään mainita! Tässäkin suhteessa tämä kirja on säälittävä monikansallinen kommersialismin korea keinokukka, lähiökauppojen kymmenen markan lääkärisarjojen rahakkaampi muunnelma; tyhjä, hajuton, mauton alusta loppuun.

Kyynistä maniaa

Gael Greene valitsi herkkuseksikirjassaan toisen tien: hurtinhärskin maanisuuden, mutta katsokaa ja hämmästykää: veikin pinnat aika hyvin kotiin vetäisemällä niin rajusti tyylin yli että koko juttu muuttui humoristiseksi. Tyyliin onnistumiseksi tarvitaan seksuaalimanioita tasapainottamaan täysin johdonmukainen kylmänrauhallisen luja, suorastaan kyynisväritteinen ote, muuten tulos on vain säälittävä. Itsekritiikin ja omalle itselleen nauramisen on oltava näkyvillä edes jossain. Greene pystyy tähän tehdessään silmän värähtämättä naisesta täydellisen seksiobjektin, aina käynnissä olevan naimakoneen milloin, missä, miten ja minkä aukon kautta tahansa. Ehkä selkeimmin hän toteaa omat tarkoitusperänsä osastossa "Kysy tohtori Gaelilta", jossa tietysti itse keksimäänsä kysymykseen "Onko elämässä yleensä muuta kuin armoton ekstaasin tavoittelu" hän myös itse vastaa: "Ei minun kirjassani!".

Melkein käry kävi

Täysin toista laitaa sivuaa psykiatri Peter Rutterin hirmuisen vakavanasiallinen tutkimus seksin ja vallan yhteenkietoutumisesta asiakassuhteissa. Ilmiö on hänen mielestään todella yleinen, sen monen vuoden tutkimus hänelle yhä ilmeisemmin paljasti. Neljä viidestä naisesta oli joutunut tekemisiin tämän ongelman kanssa istuessaan suljettujen ovien takana lääkärin, psykoterapeutin, papin, asianajajan, opettajan tai ohjaajan kanssa. Vain yhdessä tapauksessa viidestäkymmenestä olivat asetelman sukupuolet toisinpäin. Rutter näkee asian kutakuinkin tasapuolisesti, kummankin onnettoman kietoutumisena näpit polttaviin leikkeihin, vaikka noissa tilanteissa on mies avainasemassa estämään heitä kumpaakin hakemasta parannusta toistensa kautta tavalla, joka jo muutaman vuosimiljoonan on ollut luonnosta tuttu, ja jonka juuria Rutter haeskelee klassiseen tapaan lapsuuden perhesuhteista. Hänelle koittaa molemminpuolisen vapautumisen hetki miehen voittaessa kriittisellä hetkellä itsensä.

Rutter aloitti tutkimuksensa sekä omasta kokemuksestaan, jossa hän itselleen yllättäen vain suurin ponnistuksin pystyi nipinnapin välttämään seksin potilaansa kanssa, että järkyttyessään samoihin aikoihin paljastuneesta oman suuresti arvostamansa työnohjaajan seksisuhteista.

On selvää, että seksuaalisuuden kanssa on tekemistä aivan normaaleissakin suhteissa saati sitten tällaisissa valtasuhteissa, mutta silti tuntuu Rutterin ehdoton näkökanta seksisuhteita vastaan olevan liian siloiteltua. Hänessä on kirkasotsaista rippikoululaista, joka löytää kauhean käärmeen omasta puntista, ja siitä äimistyneenä menee ja tohistaa saamatta rauhaa ennenkuin hävyltä on häntä purtu. Tottahan Rutterin neuvo sopii silti sangen hyväksi käytännön peukalosääntöohjeeksi kaikille pienempää tai suurempaa asiakassuhdeasemaansa käytteleville miehille, sillä poikkeus säännöstä kysyy kyllä sellaista kypsyyttä, jota sangen harvoilla on.

Osaavat intialaisetkin

"Tuoksuva puutarha" pystyy iloittelemaan aika onnistuneesti sekin, maallisemmin ja suoremmin kuin rakkauden korkea veisu Kama Sutra. Kama Sutran kaltaisiksi kovin opettavaisiksi ei sen rehevän moraalittomia himotarinoita voi sanoa, vaan sopinevat parhaiten nuorempien aikuisten luettavaksi. Sukuelinten nimittelyluvut ovat ehkä hauskinta luettavaa, vaikka kirjoittajan kekseliäisyys tahtookin välillä uuvahtaa. Kirjan toimittajan esipuhekin mainitsee, ettei tiedä kummalla on ollut juuri tässä nimittelytyössä hauskempaa; 1500-luvulla eläneellä sheikki Nefzavilla; väitetyllä Tuoksuvan puutarhan kirjoittajalla, vai sir Richard Burtonilla; 1800-luvun loppupuolella eläneellä arabiantuntijalla ja sheikin tekstien ranskannoksien kautta kääntäjällä. Tekstiä täydentävät samaan kovin kaksiulotteiseen tyyliin piirretyt intialaiset naimakuvat kuin Kama Sutrankin painosta. Mutta pimppi ja pimpintulppa näkyvät selvästi ja sehän meille lienee pääasia.


Markku Siivola