Pois

Elina Haavio-Mannila ja Osmo Kontula: Seksin trendit meillä naapureissa. WSOY 2001

TILASTOITUA SEKSIÄ

Vuosikymmenen on sosiologian dosentti, Väestöliiton väestöntutkimuslaitoksen erikoistutkija Osmo Kontula puhunut seksistä kuin leivästä, jonka hän paljolti seksistä saaneekin, kirjastotietokantojenkin mukaan huumausaineet mahtuvat vasta toiselle sijalle seksin jälkeen hänen julkaisuissaan, niissä uskollisimpana työparina dosentti Elina Haavio-Mannila. "Suomalainen seksi" vuonna 1993, "Seksiä lehtien sivuilla" 1994, "Matkalla intohimoon" 1995, "Intohimon hetkiä" 1997. Tämä kirja käyttää apuna myös tutkijoiden Sievers & Koskelainen & Leppo vuonna 1971 julkaistua tutkimusta 'Suomalaisten sukupuolielämä' luonnehtiessaan seksuaalisuuden muutoksia 70-luvulta nykypäivien Suomeen. Apuna on käytetty myös Ruotsissa, Pietarissa ja Virossa tehtyjä haastatteluja, tuloksena melkein kuudensadan sivun verran käyriä, pylväitä ja numeroita viliseviä taulukoita. Tekijöiden kiitokset menevätkin luontevasti heti Väestöliiton jälkeen Tilastokeskukselle.

Tutkimusmetodin selvittelyluvusta saa käsityksen, että kirja voisi valaista mikä on normaaliaseksikäyttäytymistä, vaikka tekijät tarkoittanevat mikä on yleistä, kukapa muu tietäisi mikä on todella normaalia kuin kollega Reima Kampmanin esimerkin äiti miehen kikkelinkuvaa tyttärelleen näyttämässä: "Nää tässä, nää on ihan normaalit".

Kirjan rakenne on selkeä: alussa käsitellään ihmisten ajatuksia ja puuhia nuoren (varhain, tavallisessa iässä, myöhään) seksin parissa. Sitä seuraa parinmuodostus, parisuhdemuotoina sinkut, erillissuhteet, avo- avioliitot, eliniän suhdetyyppeinä rakkaustyyppejä (peräkkäis- rinnakkais- väljähtyneet suhteet suhteiden etsijät ainoa rakkaus) vastaavat luokat. Sitten vuorossa seksuaalinen halun määrän kartoitus yksin sekä yhdessä harjoitetut seksitoiminnot, orgasmi, kiihottuminen, kesto, ehkäisy, abortit, sukupuolitaudit, vapaa seksi, uskottomuus, homojen, lesbojen naisten oikeudet. Lopuksi seksin muutokset ja vertaaminen joiltain osin ruotsalaisiin, pietarilaisiin ja virolaisiin.

Tekijöiden johtopäätöksiä: Suomessa niinkuin koko Euroopassa 1990-luvulla on seksin arvostus kasvanut, vaan tyytyväisyys on vähentynyt ja haluttomuus yleistynyt, emansipaatio lisääntynyt itsetyydytyksen, puhelin- ja virtuaaliseksin myötä internetin ja muun median välityksellä kasvattaen parisuhdemarkkinoita. Epämuodolliset sopimusmoraaliin perustuvat parisuhteet ovat lisääntyneet ja tähän moraaliin perustuen entistä harvemmat hyväksyvät syrjähypyt, kun avioliittoinstituutio lakeineen ja purkamisvaikeuksineen ei enää ole sivuloikkimisten liitolle suoman uhkan pienentäjinä. Media ei enää esitä seksuaaliasioita pääsääntöisesti julkisena ongelmana.

Kirjoittajilla on toiveita tilastokirjansa "uuden" tiedon auttavasta merkityksestä lukijansa seksuaalisen hyvinvoinnin ja terveyden edistämisessä myös yksilötasolla, mikä on murheellista, niin tekijöiden kuvitelmien kuin heidän tilastokainalosauvojaan tarvitsevien vuoksi. Jotkut ehkä röyhistävät rintaa siksi että ovat/eivät ole normijakautuman keskiviivalla, toisille tieto lisää vain tuskaa - se on omalle onnettomuudelleen tekosyiden hakemista, ei hyvinvointia. Jos sänkyyn täytyy mennä tilastot mielessä, ei niistä ole koskaan ollutkaan apua. Toisten onnettomien mielipiteitä nuo tilastot osaltaan heijastavat, mutta ehkä tuo 'yleinen' seksuaalikäyttäytyminen sittenkin on tutkijoiden mielestä sitä 'normaalia', näin selittyisivät heidän toiveensa kirjan avusta ihmisille sentään hiukan ymmärrettävämmin. Tätä näkemystä vahvistaa heidän käsityksensä siitä, että rationaalisen ihmiskuvan omaavalle riittäisi seksuaaliterveyden edistämiseksi ja useimpien ongelmien ratkaisemiseksi pelkkä oikean tiedon jakaminen.

Oma sosiologinen mielenkiintonsa kirjalla toki on, ja kai joku aivan etten sanoisi perverssistikin nauttii muiden vatkaamisprosenteista lukiessaan, mutta joukkokäyttäytymisopeista ei tekijöiden toivomia yksilöratkaisuja löydy, eikä tiedosta ole ymmärryksen korvaajaksi. Nämä tilastot johtopäätöksineen auttavat lukijaa lähinnä seksinsä itsepetokselliseen normitukseen. >

 

Markku Siivola