Pois

Pekka Hakkarainen: Tupakka - nautinnosta ongelmaksi. Vastapaino 2000.

TOTUUKSIA TUPAKASTA

Totuuden etsimisessä on se vaara, että saattaa luulla sen joskus löytäneensä. Niinpä sen sijaan etsittäköön vain mielipiteitä totuudesta. Sosiologia on parhaimmillaan yhteisöllisten ajattelutapojen seisova pöytä, josta saa tuputtamatta valikoida mieleisensä. Monen osatotuuden puolueeton esittelijä auttaa lukijaa lähemmäs oman totuuttaan.

"... ei poliittisia eikä taloudellisia sitoumuksia mihinkään suuntaan" mainostaa tupakkakirjan kustantaja Vastapaino itseään. Vaikka se on tietysti mahdottomuus, olen silti kiitollinen sille valtiotieteen tohtori, Turun Yliopiston sosiologian dosentti Pekka Hakkaraisen tupakkateoksen julkaisusta. Teos purjehtii Skyllan ja Kharybdiksen välistä liittymättä tupakkataistelun melskeessä kumpaankaan huutosakkiin, toisin sanoen jättää sanomatta tupakanvastaisen kantansa.

Hakkarainen kertoo sosiaalisen konstruktivismin tutkimusotteellaan sivuuttavansa objektiiviset asiaseikat keskittyen sen sijaan siihen, minkälaiset voimat yhteiskunnassa muotoavat niiden tiedostamista ja tulkintaa tutkien sosiaalisia ongelmia määrittäviä vaatimuksia, vaatimuksen esittäjiä ja vaatimusten esittämisprosessia.

*

 

Tupakka on muidenkin suuria tunteita herättävien aineiden kuten kahvin ja alkoholin  ohella siihen kohdistuneiden äärimmäisten mielipiteiden vuoksi muitakin sosiaalisia lainalaisuuksia heijastava peili . 1600-luvun Euroopassa se rinnastettiin juopottelun tavoin sosiaaliseksi ongelmaksi, 1770-luvulla se oli nautintoaine, ylellisyyshyödyke ja verotulojen lähde. Tieteellinen näyttö tupakan vaikutuksista alkoi kerääntyä vuosisata sitten alkaen kiihtyä 1950 luvulla johtaen Suomessa vihdoin vuoden 1976 tupakkalakiin, sen vuoden 1994 uudistukseen ja jatkuvaan kiristämiseen, kuten viimeksi tämän vuoden maaliskuussa ja heinäkuussa.

Kirjasta avautuvat tutkimusotteensa mukaisesti hyvin ne poliittiset strategiat, joilla iskettiin kaikille tahoille, joihin tupakkamainonta oli piilomainontanakin kytkyksissä. Samoin kuvataan tupakkateollisuuden vastastrategiat.  Suomen sisäisten ja ulkomaisten yhteyksien avulla suhteellisen pieni joukko, vallankin Klubi-88:n ja sen seuraajan Tupakkapoliittinen Yhdistys Suomen ASH ry:n kautta  pystyi Suomessa saamaan tupakanvastaisuuden mielipidemassan niin suureksi että tupakoinnin yhteiskunnallinen määrittely saatiin kasvatettua sosiaaliseksi ongelmaksi, ja vallankin Marlboromiehessä hyvin kiteytynyttä itsenäisyyden, miehekkyyden ja vapauden myyttiä heikennetyksi.

Taisteluun tarvittiin tieteellistä näyttöä, jota 1950-luvulta alkoi kertyä enemmälti. Passiivisen tupakoinnin keksiminen on 1980-luvun alussa ollut tärkeä vipuvarsi tuodessaan ongelman selkeästi mitattavaan muotoon. Saman vuosikymmenen lopussa on alettu rinnastaa nikotiiniriippuvuus huumeriippuvuuteen yhä selvemmin.

Hakkaraisen kuvaus tupakanvastaisen toiminnan kasvusta ja strategioista vastaa tarinaa Tähtien Sodan kapinallisista ja Imperiumin vastaiskuista, joista tyylikkäimpiä on Philip Morrisin tupakan vahingollisuuden avoin myöntämistaktiikka, jota kautta on tulevissa oikeudenkäynneissä helpompi vierittää vastuu tupakoijalle itselleen, onhan häntä selväkielisesti informoitu, arvioi Hakkarainen. Hän esittelee laajalti suomalaisia oikeudenkäyntejä, jotka ovat kirjan herkullisinta antia, sillä oikeussalissa jos missään, joudutaan asiaa tarkastelemaan monipuolisesti. Sitä enemmän siitä nauttii, mitä enemmän yrittää asettautua hetkeksi jokaisen kiistelevän osapuolen väitteiden taakse. "Kirja auttaa ammattinsa puolesta tupakointia käsitteleviä jäsentämään kokonaisuuksia" mainitsee kirjan takakansi aivan perustellusti.

Tärkeimpänä toimijoina tupakanvastaisessa rintamassa on ollut lääkärikunta, joka on riittävän luotettavaksi koetulla auktoriteetillaan saanut tarvittavan ongelman omistajuuden. Yhä merkittävämmäksi taisteluareenaksi ovat muotoutuneet oikeudenkäynnit, joita on taitavasti käytetty saattamaan asia julkisuuteen vaikka ennalta on jo tiedetty että itse asia vielä hävittäisiinkin. Näin juristit ovat kasvavassa määrin olleet sivustatukena lääkäreille. Näin on pystytty lopulta hyvin lyhyessä ajassa kumoamaan tupakan vahva kulttuurinen asema väestöön laajalle levinneenä tapana ja katkomaan valtion taloudellisten intressien ja tupakkatehtaiden sidoksia.

Mielenkiintoinen kytkentä on lääketehtaiden tulo tupakkatehtaiden kanssa samoille apajille vieroitusvalmisteiden kautta. Erityisen herkullinen valtion ja tupakkateollisuuden kytkentä oli vielä vuosikymmen sitten Ruotsissa, jossa Svenska Tobaks Ab hallitsi tupakkamarkkinoita ja sen tytäryhtiö Kabi Pharmacia valmisti lääkenikotiinivalmisteita. Valtio oli näiden yhtiöiden toinen pääosakas, jonka seikan herättämän arvostelun vuoksi valtio irrottautui tupakkakaupasta.

Hakkarainen yhdistää tupakanvastaisuuden saavuttaman voiman taustatekijäksi myös uuden kansanterveysajattelun, joka on siirtänyt painopisteen perinteisen kansanterveysliikkeen sairaanhoitoon keskittymisen sijasta terveyden edistämiseen. Terveysarvoja kaikilla elämänalueilla korostava nykyinen yleinen mielipide ja kulttuuri luovat suurimman nosteen tupakkataistelun onnistumiselle näinkin pitkälle. Alkoholin kanssa on käymässä päinvastoin kun valtion kontrollia siitä on vähennetty ja alkoholipoliittinen toimintakenttä on nyt voimattoman pirstoutunut.

Juuri siksi että hän referoi erityisen runsaasti tupakkakeskustelua missä sitä vain on käytykään kuten lehdistössä, komiteamietinnöissä, tupakkatehtaiden vuosikertomuksissa, oikeudenkäyntipöytäkirjoissa ja tietysti Internetissä, tekee kirjan suorastaan jännittäväksi sille joka ei hae niinkään kantaa tupakkaan vaan niihin mekanismeihin, jotka säätelevät suhtautumistamme kaikkiin muihinkin yhteiskunnallisiin ilmiöihin.

Markku Siivola