Pois
Tarja Heiskanen, Kristina Salonen: Miten hoidan mielenterveyttäni. Suomen Mielenterveysseuran julkaisusarja. Gummerus 1997.

Tarja Heiskanen (toim.): Kun siivet kantavat. Suomen Mielenterveysseuran satavuotisjuhlavuoden kirjoituskilpailun satoa. Suomen Mielenterveysseuran julkaisusarja. Gummerus 1997.

 
TOTUUS MIELENTERVEYDESTÄ
 
Viattomia valheita

Psykiatrian ammatti-ihmisten opaskirjat maallikoille tapaavat olla kissankultapsykiatriaa jossa Käännytään-Lääkärin-Puoleen, jossa ammatti-ihmiset ovat terveitä, vahvoja, tietäviä ja ymmärtäviä Jeesuksia, Marioita ja Teresoja. Hyväksytystä ja virallisesta, toisin sanoen vesitetystä näkemyksestä on vaikeaa ammattilaistenkin päästä irti, vallankin puhkikoulutettujen. Virka, maine ja siniset silmät eivät irtautumislupaa anna.

Satojen muiden mielenterveysoppaiden kaltainen on Suomen Mielenterveysseuran (www.mielenterveysseura.fi) viestintäyksikön toimituspäällikkö Tarja Heiskasen ja viestintäjohtaja Kristina Salosen paikoin leikki- ja askartelukirjaa muistuttava mielenterveysopas, joka ystävällismielisen rohkaisevassa hengessä virallista hoivakieltä käytellen viljelee mielenterveyskaavioita, ohje- ja harjoituslistoja (herkullisin neuvo: "Yritä nukkua rauhallisesti"! ) ja vuodattaa sivukaupalla itsestäänselvyyksiä tavalla, jota normaaliälyinen lukee lähinnä kiusaantuneena.

Toista maata on Tarja Heiskasen toimittama Suomen Mielenterveysseuran satavuotisjuhlavuoden kirjoituskilpailukooste "Kun siivet kantavat"! Heiskasen näkee esipuheessaan "rohkaisevien" tekstien heijastavan suomalaisen selviytyjäkansan ominaisuuksia. Tämä ylioptimistisuus käy ymmärrettäväksi hänen maininnastaan "Suomen Mielenterveysseura uskoo….", eli tätä ei kirjoitakaan Heiskanen vaan hänen virkaminänsä Suomen Mielenterveysseuran, tuon monessa mukana olevan, tarpeellisen ja kunnianarvoisan vanhuksen, edustajana. Tämän kirjan pohjana olleiden 726 kirjoittajan 1560 tekstiä on oletettavasti vieläkin vähemmän rohkaisevaa luettavaa koskapa kirjaan valittu 29 tekstin parhaimmistokin kertoo enimmäkseen kauhistuttavasta kuoleman, insestin, väkivallan, juopottelun ja avioerojen maailmasta.

Kauhistuttavaa se on ensinnäkin siksi, että mielisairaaloiden ja mielisairaanhoidon, yleensäkin ihmistenhuolto-organisaatioiden kornin tragikoominen avuttomuus kuvastuu todella iskevästi useammasta kirjoituksesta. Toisekseen siksi, että useimmat juuri noista iskevistä kirjoituksista ovat varsinaisia tynkäsiipitarinoita; yksisilmäisen sairaita, kurjuudestaan ylipinnistetyn lennokkaasti itselleen kunnian kruunua vääntäviä itsekeskeisyyksiä.

Juuri tämä raakuus on kirjan ansio. Ammatti-ihmisten silkoteksteistä selviää useimmiten vain se, millaista psykiatrian tulisi olla, ja millaisena oma virkakuva halutaan näyttää, ja niillähän ei ole paljoakaan tekemistä todellisuuden kanssa. Asiakkaiden, potilaitten, uhrien, miten se nyt milloinkin halutaan nähdä, yksisilmäisistä kuvauksista taas ilmenee millaista se osittain on. Kirja sisältää myös ammattiauttajia kiittäviä kirjoituksia, nekin heijastaen tietysti vain yhden säteen todellisuuden kirjosta. Osatotuus on kuitenkin valhe, yhtä suuri kuin ammattilaistenkin.
 

 

Totuus

Niinpä totuus parantajista ja parannettavista ja kaiken tämän aiheuttajasta alkaa hahmottua vasta kaikkien näiden näkökulmien yhdistämisen kautta. Se on kuin elämä itse, ihmisten kohtaamisia hirveyden ja ihanuuden, perkeleellisyyden ja ymmärtämyksen, tyhmyyden ja älykkyyden kaikilla mahdollisilla tasoilla. Jokainen herja ja kiitos ovat sen osia.

Vaikka poikkeuksia on tietysti aina, niin ammatti-ihmisenä joudun silti suosittelemaan psykiatrian asiakkaiden tekstejä mieluummin kuin ammatti-ihmisten. Niinpä suosittelen nyt näitä ammattilaisten koostamia räävittömän hyviä asiakastekstejä! Valitsijoiden ansioksi luettakoon juuri tällaisten voimakkaidenkin tunteenpurkausten päästäminen valikoimaan. Vaikka ne ovatkin tavallaan huonompia, karheampia, törkeämpiä, yksisilmäisempiä ja tuhoavampia kuin ammattituotokset, niistä hahmottuu kuitenkin se todellisempi pala arkipäivän hulluutta ja sen parannusyrityksiä, heikkojen ihmisten kohtaamisia historian loputtomassa kulussa oman kulttuurinsa, koulutuksena ja persoonallisuutensa vankeina kaikki tyynni, oman elämänsä häkissä odottamassa lopullista vapahdustaan.

 

Markku Siivola