Pois

Anita Konkka: Nainen unen peilissä. Tammi 1993

UNENOMAINEN ELÄMÄKERTA

Kolmenkymmenen vuoden aikana on kirjailija Anita Konkka kirjoittanut muistiin lähes kolmetuhatta untaan, joista valitsi kirjaansa parisataa sellaisenaan, ilman jälkimuokkausta. Osan selvittelyissä on uniryhmä ollut apuna. Seksiä, väkivaltaa, unien perusaineistoa, lisäksi tunnettuja henkilöitä riittää vakavuuden ohella viihdykettäkin etsivälle lukijalle. Oireellista on "nykyajan naisen elämän ja parisuhteen ironisen kuvaajan" kirjan nimessä esiintyvä sana Nainen Ihmisen sijasta. Unissa heijastuvat eniten Konkan suhteet luomistyöhönsä ja elämänsä miehiin, myös omaan miehiseen puoleensa. Unistaan hän on saanut aineistoa myös seitsemään romaaniinsa, ensimmäinen vuonna 1970, jota seurasi psykoterapiaa vaatinut kirjoitusblokki kolmentoista vuoden taukoineen. Viimeinen on ilmestynyt vuonna 1992.

Hän kertoo käyttävänsä uniinsa Jungin amplifikaatiomenetelmää ja freudilaista vapaata assosiaatiota, mutta häntä ärsyttävät Freudin patriarkaaliset mielipiteet naisista, ja hänen suhteensa psykoanalyysiin on ristiriitaisen sidonnainen. Hän käyttää runsaasti sen kieltä unianalyyseissaan. Toisaalta hän on epävarma missä määrin uni naamioi freudilaisittain sanomaansa, vai jungilainen päivätajunnan tylsyyskö uniymmärrystä estää. Hänen oma sanottavansa peittyy vähän väliä muiden sanomisiin, ja väliin aika naiiveihinkin yliyleistyksiin siitä miten on missä milloinkin unista ja muistakin maailman asioista ajateltu. Sisältä kumpuava yksilöllisyyden ja omaehtoisuuden lähteen taiteellinen univirta väliin melkein kuivahtaa kaikennäköisten uniasiantuntijoiden ohijuoksuttamisen, vakiosymbolien ja hupsun numerologian hiekkaan.

Onko hänen tulkintansa unistaan oikea? Vaikka hän onkin selvästi saanut tavallista unennäkijää syvemmän otteen unistaan, voidaan väittää, ettei hän - kuten ei kukaan muukaan omia uniaan - ole ymmärtänyt pohjaan saakka, koska ne sisältävät aina torjuttua aineistoa, ja siksi muut voivat nähdä ja tulkita unen paremmin kuin unennäkijä itse. Ja näin tavallaan onkin. Mutta kuitenkaan ei. Konkan - ja muidenkin unennäkijöiden - tulkinta unestaan on oikea siksi, että se on se oikein niistä mahdollisuuksista joita unennäkijän on oman kehityksensä kannalta mahdollista sillä hetkellä ymmärtää. On aivan yhdentekevää, minkä järjestelmän puitteissa uni tulkitaan, koska mikään järjestelmä eikä edes mikään tiedostamisen aste kuitenkaan tavoita unen pohjattomuutta. Unennäkijän valitsema selitysjärjestelmä on se oikein järjestelmä unennäkijälle. Ehkäpä hän valitsee toisen järjestelmän jo huomenna, ja vasta silloin se on oikein, vaan ei tänään. Huomisen totuus on vielä tänään valhe, tämän päivän totuus valhe vasta huomenna.

Konkan toiveena on auttaa lukijaa omien uniensa selvittelyssä. Toive ei ole katteeton. Unet arkielämään nitova aines puuttuu tavanomaisista täysin tyhjänpäiväisistä unisymbolikirjoista tyystin. Sen aukon tämä kirja täyttää riittävän hyvin havainnollistaessaan unikuvien ilmiasun syntyä edellisen päivän kokemuksista ja puhaltaessaan unisymboleihin ulkokohtaisesta ritirampsusta huolimatta riittävästi kirjoittajan omankin elämän henkeä.

Sopivaa jatkoluettavaa on 'Unityöt - suomalaisten nykykirjailijoiden unia' (Otava 1988), jonka 38 unikuvauksesta parhaimpia ovat Jarkko Laineen, Oiva Arvolan, Laila Hietamiehen ja Eira Stenbergin, vallankin viimeksimainitun.

Markku Siivola

kts myös:y Markku Siivola: Uni - tuttu tuntematon, Unien opissa