Pois
David Fontana: Uniopas: vapauta alitajunnan voimat käyttöösi. Suom. Raimo Salminen. WSOY 1997.

UNTA YMMÄRTÄÄ VAIN UNENNÄKIJÄ

Unien merkityksen tutkimuksen kaksi yleisintä tapaa johtavat kummatkin harhaan. Toisaalla on unien tutkimukseen vain löyhästi liittyvän nukkumisen tutkimus joka harhauttaa luulemaan pianon purkamisen auttavan musiikin olemuksen ymmärtämisessä. Toisaalla ovat unien tulkitsijat, jotka eivät vielä ymmärrä tietävänsä unesta vähemmän kuin unennäkijä itse - tähän kuuluu myös psykoanalyyttinen paremmintietävyys, joka psykiatrian ammattipiireissä onkin monin eri mekanismein unien ymmärtämisen este.

Siinä välissä vellovat maallikot eksyksissä kaikenkarvaisten unikirjojen mekaanisia symboleita tutkimassa. Paitsi silloin, kun unikirja on hyvä (jonka eräs merkki usein on että siinä ei ole unisymboliluetteloa!), kuten Almuth ja Werner Huth: Unen salainen voima (WSOY 1995), jonka neutraali alkuperäisnimi Träumen - der inneren Bilderwelt begegnen sai salainen-lisukkeensa. Näin kävi myös hyvälle Montague Ullmanin kirjalle Working with Dreams, josta tuli Paljastavat unet. Jos unikirjan alkuperäisnimi ei sisällä takapuolennuolusanoja paljastus ja salaisuus niin viimeistään suomalainen kustantaja tietää miten yleisöä aliarvioidaan.

Psykologi David Fontanan kirja ei ole huonoimmasta jos ei parhaastakaan päästä. Hyvää siinä on toistuva muistuttaminen, ettei kukaan muu voi ymmärtää unta kuin unennäkijä, ja muutamien käytännön ohjeiden antaminen, kuinka tämä unennäkijän ymmärtämistä helpottava kuunteleva auttaminen voidaan toteuttaa. Tämä toisen osuuden mainitseminen on kuitenkin sivujuonne kirjan ollessa kuitenkin yksintutkijan opas.

Fontana turvautuu massiivisesti valveilla tapahtuvan visualisoinnin ja C.G. Jungin amplifikaation (joka on käännetty huonosti laajentamiseksi) keinoin tapahtuvaan unen ja päivätajunnan välisen rajan hälventämiseen. Pyrkimys on mitä kannatettavin, mutta siihen tähtäävät visualisointiharjoitukset alkavat tuputtamisineen muistuttaa naistenlehtien voimisteluohjeita. Jungilaista ovat myös arkkityypit, kollektiivinen piilotajunta ja suurunet, jotka hän liittää unikolmijakonsa kolmanteen vaiheeseen. Toinen vaihe rajoittuu persoonallisiin tekijöihin, ensimmäinen taso menneen päivän ulkoisten tapahtumien aiheuttamiksi uniksi ymmärtäen kuitenkin onneksi näiden luokitusten keinotekoisuuden.

Fontanan itäfilosofiaan sisältyy eniten markkinamiehen makua pahimman paraseurakulttuurin malliin, jossa unet ja piilotajunta ylevöitetään sen verran hymistyksellisesti, että hänen ehdotuksensa tuon viisaan piilotajunnan kiittelyn ja pokkuroinnin tarpeellisuudesta käyvät välillä komiikan puolella. Hän katsoo myös enneunet luotettavasti todistetuiksi. Ei ihme että hän on kirjoittanut muutaman muun unikirjan lisäksi myös mietiskelytekniikoista. Unisymbolien kahdeksansivuinen luettelo on tavanomaiseen tapaan huono ja harhaanjohtava.

Kirjan silmiinpistävin osa ovat kymmenet kiehtovat kuvat, joille Fontana antaa erityisen arvon unien ymmärtämisen virikkeinä, visualisointitekniikoita kun muutenkin niin painottaa. Turhan pienikokoisinakin ne ovat riittävän korkealaatuisia viehättääkseen silti. Juuri ne tekevät teoksen sopivaksi lahjakirjaksi.
 

Markku Siivola

kts myös Markku Siivola: Uni - tuttu tuntematon, Unien opissa