Ulla-Maija Grace: Käytännön  aromaterapiaa. Otava 1998

 

VAIHDETAANKO ÖLJYT?

 

On miltei mahdotonta löytää järkevä ja ammattitaitoinen terapeutti - senkin jälkeen kun on heidän potilaanaan ollut, niin paljon vaikuttavat onni ja kovin sattumanvaraiset mieltymykset.  Kuinka sitten voisi pelkän tekstin perusteella saada terapeutista selvää? -- Arvioimalla terapeutin oikeassaolemisen pakkoa, muiden terapiamuotojen halventamista, oman erinomaisuuden tähdentämistä ja kritiikitöntä nopeiden johtopäätösten tekoa sekä sattuman ja placeboefektin "unohtamista".

 

*

 

Aromaterapeutti Ulla-Maija Graceen ei, ammatistaan huolimatta, ole juurikaan tarttunut vaihtoehtoparantajien tyyppityhmyyksiä. Hänen neljänkymmenenkahden eteerisen öljyn ominaisuus- ja käyttöalueluettelonsa herättää kyllä hilpeyttä tavanomaisen yliampuvilla tehoväitteillään aina vanhojen tunne-elämän traumojen parantamiseen asti, kuten myös hänen sirkeän viaton ihanteellisuutensa tyyliin "ihmisten ahneuden ja vihan seurauksena syttynyt Persianlahden sota peitti taivaan mustalla savulla ja saasteella asettaen Maan herkän piirin hirvittävään vaaraan". -- Hui kauhistus! -- Kaikkea tätä kuitenkin normalisoivat hänen varovaiset ilmaisunsa "saattaa" ja "näyttää" ja "sanotaan". Niissä on jo järjen kritiikin siemen, jota vahvistavat hänen kirjansa muut osat, jotka osoittavat hänen pystyvän melko hyvään äärimmäisyyksiä välttävään järjen tasapainoon ja omankin taitonsa suhteellisuuden tajuamiseen: "Kaikki aromaterapeutit tietävät, että nimenomaan aromaterapia on se paras hoitomuoto, mutta samaa mieltä ovat myös toisten hoitomuotojen harjoittajat omasta terapiastaan".

 

Kirja jäsentelee selkeästi ja tietorikkaasti aromaterapian muiden parannusmuotojen kehyksiin niin historiallisesti kuin metodologisestikin. Se jakautuu aineenmukaiseen ja sairaudenmukaiseen osaan. Näitä täydentävät mm. kotihoito-ohjeet ja pitkähkö pohdinta terapeutin ja asiakkaan vuorovaikutuksesta. Teos todellakin sopii aloitteleville aromaterapeuteille kuin heidän potilailleenkin. Lisätiedoksi Gracen aikaisemman (1994) aromaterapiakirjan lisäksi kasviparannuksen harrastajalle voisi sopia Mattias Tolvasen Luonnonlääkeopas (WSOY 1994); 888:n Suomessa markkinoitavien luonnonlääkkeiden asiallinen luettelo asiantuntija-artikkeleineen.

 

Näyttää siltä, että tämä Lontoon aromaterapiakoulussa - mikä sen taso sitten lieneekään - oppinsa saanut Suomessa jo kahdeksan vuoden ajan muitakin kouluttanut (joogaopettajaksikin häntä tituleerataan), vuonna 1994 Suomen aromaterapiaopiston Turkuun perustanut, ja ilmeisesti siellä itse tuomiaan (Ruska-Aromatica) öljyjä käytellyt voi hyvinkin olla potilailleen hyödyksi, vaikka näin kattava oma hoito/koulutus/myyntiketju suonee hänelle valvonnasta suhteellisen riippumattoman toiminnan. Vaan miksipä ei muita terapiamuotoja turhaan kokeillut hänenkin kynsiinsä antautuisi, sanan varsinaisessa merkityksessä, onhan hoitava (erotuksena lääkinnällisestä ja kosmeettisesta) aromaterapia kirjan pääaihe ollen tavanomaisimmin hieronnan kautta annettavaa ulkoista käsittelyä, eikä kynsistäkään ole vaaraa, sillä moneen kertaan hän neuvoo aromaterapeutteja pitämään ne riittävän lyhyinä ennen asiakkaaseen ryhtymistä.

 

 

Markku Siivola