Pois
Eric Berne: Kanssakäymisen kuviot. 202 sivua. Suom. Erkki Puranen. Gummerus 1981

VELLO KUNNES KUOLET
 

"...ihmissuvulla ei ehkä ole toivoa, mutta jotkut voivat pelastua."
 

Nämä ovat viimeiset sanat Bernen kirjassa. Tiedostavat voivat pelastua, murtaa käyttäytymisen raja-aidat, jättää ohjelmoinnin, olla välittömiä, löytää tiensä pelittömyyteen.

"Kypsymätöntä kaikki nämä (vapautumisen muodot) kauhistavat, ja hän voikin niihin menehtyä. Ehkä on siis parempi, että hän sujuttelee entisiä latujaan."

Eipä sekään ollut kovin iloisesti Berneltä. Hyvä ettei ollut. Berne on väsyneessä kyynisyydessäänkin virkistävämpää ja realistisempaa luettavaa kuin hänen ainakin Suomessa julkisimman opetuslapsensa Thomas A. Harrisin lapsellinen maailmoita syleilevä intomielisyys transaktioanalyysistä maailman vapauttajana. Parempi onkin aina lukea minkä tahansa suunnan oppi-isää eikä hänen selittelijöitään.

"...yksilö pyrkii parhaansa mukaan jäsentämään aikaa, kunnes Joulupukki tai kuolema saapuu."

Hänen transaktioanalyysinsä on huomattavan laajalle levinnyt länsimaissa. Sitä käyttävät niin maallikot kuin psykiatrian ja psykologian ammattilaisetkin ryhmäprosessien selvittämiseen. Hän esittelee 110 peliä eli vahingollisia ihmisten kanssakäymisen kieroutuneita muotoja sekä 33 ajanvietettä eli seurustelun harmittomia muotoja. Kaksi muuta kontaktimuotoa ovat Bernelle toimintatavat ja rituaalit. Kirjassaan hän keskittyy vain peleihin. Alunperin hän tarkoitti kirjansa aikaisemman teoksensa Transactional Analysis in Psychotherapy jatkoksi, mutta popularisoi sen sitten vuonna 1964 itsekannattavaksi yksiköksi.

Transaktioanalyysi on interpersoonallisten; yksilönvälisten tapahtumien analyysia. Intrapersoonallinen; yksilönsisäinen rakenne esitetään Vanhempi-Aikuinen-Lapsi - jaolla ja yksilöidenvälinen viestintä nimenomaan näiden kolmen tekijän eri vaikutusmuotoina toisen yksilön vastaaviin kolmeen osaan. Ihminen ei siis puhu ihmiselle, vaan esimerkiksi ihmisen Lapsi kiukuttelee toisen Vanhemmalle, Vanhempi nuhtelee toisen Lasta, Aikuinen ja lapsi liittoutuvat toisen Vanhempaa vastaan jne jne. Melko robottimainen analyysihän tämä on, mutta sillä saadaan oivallussokeille selitettyä edes järjen alueella jotain ihmistenvälisistä hienojakoisista vaikutuskentistä.

Peleillä on Bernelle historiallinen, kulttuuri-, sosiaalinen ja henkilökohtainen merkitys: heimo säilyy, pelit siirtyvät lapsille, peleillä peitetään ajanvietteiden ikävystyttävyys ja läheisyyden kauhistavuus. Pelin vaihdolla voidaan ja joudutaan vaihtamaan ryhmää.

Kummallisen tyhjästi hän kokee ihmisen perusongelmaksi ajan jäsentämisen, jota hän perustelee esim. seurustelukatkojen ilmiselvällä kiusallisuudella. Tuon käsitteen konemainen tyhjyys maistuu robotismilta - jota transaktioanalyysikin pitkälle on. Älykästä, terävää, helppolukuista ja kiinnostavaa hieman kyynistä robotismia, kielipeliä, pelianalyysia, jota uskovaisten laumat kirkuvat psykoterapian turuilla ja toreilla. Kirjan toinen painos kertoo kiinnostuksesta Suomessakin. 

Markku Siivola