Irene Kristeri: Tunteet ja syöminen. Kirjapaja 2003

YLENSYÖJÄT SUKUPOLVIEN KAHLEISSA

Psykoterapeutti Irene Kristerin viidennessä kirjassa on siinäkin toki vanhemmuus ja parisuhteet, nuo hänen aikaisemmat teemansa esillä nekin, nyt pakonomaisen ylensyönnin eli ruokariippuvuuden taustatekijöinä. Ruokariippuvuuden vaikeampia muotoja; bulimiaa ja anoreksiaa, hän käsittelee vain hyvin lyhyesti. Hän puhuu hyvin yksinkertaista, tunnettua ammattiterapeutin sanomaa tunteista ja lapsuuden traumoista syinä ruokariippuvuuteen. Hän jopa tietoisesti kärjistää tuon jo yleiseksi vitsiksi muuttuneen freudilaispohjaisten ammattiterapeuttien innon nähdä vanhemmat syyllisinä kaikkeen: "Marssitamme siis taas vanhemmat esille reposteltaviksi. Meidän isien ja äitien syytä kaikki. Ja se on kyllä ihan totta".  

 

No ei tietysti ihan totta, sen verran kuitenkin että sukupolvien ketjun jokainen lenkki kyllä siirtää kaikenlaista enemmän ja vähemmän hyödyllistä jälkipolvelleen. Onneksi hän muistaa mainita että kehon energianpolttokyky on ihmisillä erilainen lapsuustraumoista riippumatta. Hän näkee myös muodin ja mainosten maailman "manipulaation" luoman ihmismallin syynä lihavien kärsimysten ylläpitoon viitaten lihavia suosineisiin aikakausiin ja kulttuureihin muihin aikakausiin.

Ruoan teollinen tutkimus on luonut ruoasta myös huumetta synnyttämällä makuja joita luonnollisesti ei esiinny. Niitä vastaan ei ihmisellä ole evoluution antamia puolustuskeinoja. Niistä ei Kristeri eivätkö sen puoleen muutkaan laihdutusoppaat puhu, eikä se ole tarpeenkaan kuin vasta sitten kun asiasta tehdään poliittinen liike - joka itse asiassa näyttää olevan heräämässä hampurilaisketjuja vastaan nostettavien oikeusjuttujen kautta, joissa liikalihavat vierittävät ruokariippuvuudestaan syyn ruoan valmistajille. Härskiä muiden syyttämistä, kyllä, mutta pieni totuuden siemen siinä on, jossa syyllinen ei kuitenkaan ole ruokateollisuus sinänsä vaan ihmiskunta itse, kokonaisuudessaan. McDonald'sia vastaan nostettu juttu kaatui juuri, mutta uusia on varmasti tulossa.

Hän erottaa toisistaan ikävistä tunteista johtuvan suun nälän ja varsinaisesta ruoan tarpeesta johtuvan vatsan nälän. Ne ovatkin pienellä oman kehon kuuntelulla suhteellisen helposti erotettavissa toisistaan. Monille on varmaan tuttua se ettei ole oikeastaan nälkä, vaan että on päinvastoin suorastaan turvottava olo, mutta silti on pakko hakeutua ruoan äärelle. Mielenliikkeitään tarkkaan seuraamalla voi silloin havaita tuskallisia ajatuksia ja tunteita, jotka hetkeksi voi peittää välitöntä tyydytystä antavalla tavalla, kukin huumeen orja omalla huumeellaan.

Laihdutuskuurit vain lihottavat, yksinkertaistaa Kristeri asiaa liikaa oman näkökulmansa vahvistamispyrkimyksissä. Tietysti olisi hienoa jos tervehtyisi hänen kuvaamallaan tavalla paljon laaja-alaisemmin vähentäen liikasyönnin syvimpiä syitä, mutta sellaiseen vain harvalla on mahdollisuuksia, sillä tunnesyiden hoito on pitkä, usein kallis, lisäksi epävarma. Eri kuurein suoritettu "sahanterälaihdutus", joiden avulla paino sahaa alas, sitten taas ylös pitävät oletettavasti miljoonat ihmiset silti vähemmän lihavina kuin mitä he olisivat ilman mitään laihdutuskeinoja. Siksi niille kaikki kunnia silloin kun vaihtoehtoja ei ole löytynyt.

Kaiken painonhallinnan pohja on kylmän lahjomaton kalorimatematiikka ilman lisäkoristeita kuten Painonvartijoiden hämärtäviä muuntotaulukoita tai mitään vakiodieettiyhdistelmiä. Vain kalorit hallitsemalla ei satu ikäviä yllätyksiä. Vain se tuo riittävän joustavuuden valita kaikissa tilanteissa tarjolla olevista vaihtoehdoista vähiten haitalliset. Se on pelkkää kylmää tekniikkaa ilman psykologiaa ja tunteiden pohdintaa, ja silti se on avuksi valtavalle määrälle ihmisiä - vaikkapa kyse ei olisi edes laihduttamaan pystymisestä vaan vain painonnousun jarruttamisesta - tulkoon sekin tässä nostettua kunniaansa tunnepohdintojen mahdollista ylivaltaa tasapainottamaan.

Ja toisinpäin: niin ryhmät kuin yksilöterapiatkin ovat monen ylensyöjän korvaamaton apu. Kristeri on tämän moniulotteisen vaivan yhden parannussektorin edustaja. Hän järjestää kollegansa kanssa myös kolmiosaisia, yhteensä vuoden kestäviä Tunteet ja syöminen - kursseja, joiden hintatasoa en tiedä.

Kymmenesosan kirjan sivuista vie loppuun liimattu luku hengellisyyden pimeistä puolista, joita hän nimittää hengelliseksi anoreksiaksi ja bulimiaksi. Hän mainitsee myös oman hengellisyytensä olleen lakihenkisen suvaitsematon ja ulkoaohjautuva. Tällä luvulla ei kuitenkaan ole tekemistä fyysisen laihtumisen kanssa.

Markku Siivola

Katso myös:

Peggy Claude-Pierre: Syömishäiriöiden salainen kieli

Eeva Riihonen: Syömishäiriöitä

Kim Chernin: Nälkäinen minä. - Naiset, syöminen ja identiteetti