Ennen...

Aikaisemmista sukupolvista olivat aikuisia vain roomalaiset ja kauan sitten kiinalaiset. Muut olivat hunneja ja tataareja ja aavikoilla kamelinselässä sapeleitaan huitovia arabeja, ja israelilaisetkin tuntuivat jeesuksensa kanssa jotenkin voimattomilta, kuin kilteiltä petetyiltä lapsilta. Konkistadorit tuhosivat läntisen sivistyksen ja kommunismi itäisen, mutta neekerit olivat lavalla hauskoja tanssijoita.

Viimeinen aikuissukupolvi oli vanhempieni. Silloin oli Kekkonen ja isäni sosialistisyhteiskunnallinen vakavuus, Gandhi näytti elämisen mallia, eivätkä isänmaan sankarit olleet vielä hukuttaneet muistojaan lähiökapakoiden kaljaan, ja vanhojen herrojen kulttuurikodeissa leijui raskas sikarinsavu.. Tehtiin aikuista taidetta, teatterissa ei viskelty sontaa vaan puhuttiin vakavasti, esitettiin Tshehovin Kirsikkapuistoa, väliajalla kahisteltiin satiineja ja ulkona nostettiin naisille hattua - sellainen tosi miehillä silloin oli. Kunnioitettiin perinteitä ja katsottiin Tallinnan TV:n lumisateen läpi elämään opettavia venäläisiä eläinsatuja, ja lapset istuivat koulussa hiljaa. Poliisit seisoivat valkoisine hanskoineen jykevinä kadunkulmissa, kaiken arvostelun yläpuolella, ja Uusi Suomi henki perinteitä.

Nyt on perheväkivalta elämänmuoto, joka toinen isä raiskaa tyttärensä, loput pehmoja, jotka eivät enää jaksa kiipeillä ikkunoista ja käydä kaksintaisteluita. Toista oli sotien jälkeinen Kotilieden onnellinen maailma, isäntä ja emäntä hymyilivät kotiporttia lähestyvälle naistenlehden reportterille. Silloin ennen aikuiset olivat aikuisia, lapset lapsia. Nyt ovat aikuiset ja lapset lapsia - märkäkorvat poliisimukulat, onnettomat opettajat, silti johtavat maata, rakentavat tehtaita, entiset opettajat vanhuksina luokkakokouksessa, puhumassa kovin kummallisia juovuksissa.