KUK

Noustuani Göteborgin Masthuggstorgetin; suomalaishumalan päänäyt­tämön­ vapaa-aikaorien­toituneiden suoma­laisten ilmaispisuaarista eli kuselta haisevasta ulkohissistä näin yläpenkereen opastintau­lussa eli orienteringstavlassa suuret mustat kir­jaimet: KUK!, suomeksi KULLI! Siinä kaiken opastuksen ja orientoitumisen keskeisin ydin, navanaluskymppi, ihmistä kaiken sivistyksensä alla ohjaava perusvoima, jokaisen lehden, elokuvan, puheenaiheen juonne, näkyvä tai näkymätön, yhtä vahvana aina, vahvin kaikista, housut nilkkoihin paavista professoriin pudottava, suuntaviitta syvimpään käyttäytymistä ohjaavaan todellisuuteen, uljaankorskea osoitin kohti taivaan mittaamattomia pimeyksiä. Paljastit tai peitit, yhtä paljon se maksaa aikaa, rahaa ja vaivaa, maanpuo­lustusmenojen verran.

Taulun varsinainen sanoma oli pinnallisempi. Johonkin päin meitä siinä taas neuvottiin ja opastettiin että emme jalkojamme kiviin loukkaisi, vaan se on sivuseikka, kyllä sen saman tiedon saa kuraattoreilta ja muilta kilteiltä sediltä ja tädeiltä ja terveysterroristeilta palvelevista puhelimista ja avosylivastaanotoilta ja terveyshuoraamisen kunnallisvirallistetuista hymypoikapalvelupisteistä, ainakin Ruotsissa.

KUK ylitti komeasti tuon kaiken opastaessaan ihmisiä olennaiseen levätessään mustin jyhkein vedoin yli taulun alkuperäispiperryksen itsestään todistaen kuin mannerlaatat halkaiseva jättitulivuori joka jyristen porautuu läpi sivistyksen ohuen maakuoren kohti taivaita sylkien kärjestään yli maanpiirin räiskivää tulista laavaa lukemattomat Pompeijit sukupolvesta toiseen alleen peittäen, ihmiset karrelle käristäen, tuhoten murhaten mustia sukkia poliisin arkistot verijälkiä täyteen, tuo nappien ja hakasten alla sykkivä ihmiskunnan ikuisesti pettävä lupaus, virvatuli tunteiden loppumattomalla suolla.

Liekö harrastelijakirjoittelija ylpeä kostostaan tytöille, jotka tisseineen kulkevat aina vain ohi? Maalipurkillaan hän veti viivan ohi oman tajuntansa, kertoi taivaan ääriin leimuavin tulikirjaimin opastaulun ympärillä kohoavissa betonilaatikoissa käytävistä näytelmistä päivästä päivään, vuosituhannesta toiseen.