Kuka herätti minut

Miksi lähetit tiedustelijasi yläkertaan sylisi unesta, rakas äiti maa? Luuletko ihmistesi ikkunoista näkeväsi enkeleitä? Eikö jo riittävän moni poika ole saattanut isänsä syliisi, tähynnyt avaimenreikänsä lävitse aurinkoa ja kompuroinut alakertaan sokeana, väsyneenä, petettynä?

Ullakolla nauretaan. Eihän Jeesus nauranut, eihän? Kuulen kalpeaa naurua, ivanaurua, kuulen pajazzojen hauskanpidon lammashaassa. Oviensa taakse kiirehtivät hymystään retkahtavat kasvot eivät minua vakuuta, vaikka toisella puolen vetelevät pelimannit haitareitaan sukupolvien läpi.

Tunnen tähtien tuijotuksen selässäni, ja aina ne katsovat muuanne vaikka olen oppinut pyörähtämään ympäri kuin kärppä. Miksi kierrät perhosena auringon liekkiä niin kauan, rakas maa? Eikö sulhosi jo kutsu sinua kuumaan syleilyynsä? Olettehan olleet erossa niin kauan.

Palaan kohta nukkumaan, äiti. Lapsesi on ollut poissa luotasi jo kauan, kauan.

1989