Lähde

He särkivät pintani hakiessaan kuvajaistaan pohjaltani. En erottanut heitä väreitteni läpi, sillä rauhoituin vasta kun ketään ei enää näkynyt, vain tähtien väräjävät neulanreiät tumman kalvoni jälkiläikkeissä. Päivällä he aina palasivat myrskyttäen minut jälleen ihmetellen kasvojaan pintani rypyistä.

Maa on raskas, savinen, pisarat matkallaan maan litistyvissä suonissa. Pelkään ehtyväni.

Siitä on jo kauan, kun vanha mies saapui luokseni öisin, hymyili hiljaa reunallani, mutta tyyneyden vihdoin levätessä veteni hipiällä en enää nähnyt häntä.


1990