Menetetty maailma

Olin kauan sitten myynyt satuni pois maailman hinnalla, sitonut sen jalkaani ajatusketjun päähän, eivätkä uneni enää karanneet avaruuteen. Hain tarkoitusta ketjun silmukoista. 

Kun puheeni vihreään ruohoon oli keski-iässä alkanut levitä alaku­lon karstaamia karheasanaisia läiskiä, aloin katua kauppaani. Satu häilähteli minulle silloin peileistä, nukkuvien kasvoista, nousi hiljaisena sumuna taivaanrantani takaa, peitti puheet pehmeään huminaan. Ihmiset tulivat ja menivät, väreilivät ohene­van ku­plani pin­nalla, kasvot sulivat toistensa väreihin kunnes maailma taas ryntäsi kuplaani, hiljaisuuden pisara sihahti pois ajatusten ankaralta liedeltä.


 

1989