Mielisin naista mies minäki
kolohonsa kopsahuttaa
kangellani kapsahuttaa
maata jäistä rapsahuttaa
lämpimäisen mullan löytää
kansan kaiken talven alta
katseen kylmän kankahalta

Liikaa toivon, likkaa toivon
liikalikkaa, piikalikkaa
liikaa toivon ja halajan

Eipä maalla Marjatoita
vesissä Vellamon sukuja
neitsyeitä, nuorikoita

- Löysinpä mieleisen minäki!

Ei miestä min pitele
lieden lämpö, nainen, lapsi
kummin silmin tielle katsoo
katsoo pitkään ja katoaa
maan varsille, merille miesi

Vanhana takaisin saapi
vanha vaivainen vavisten
kylmä on kotoinen liesi
tulet tuonnoin sammununna
viime kuussa ja kesänä
kuluneina kymmeninä

Ohi toistensa olevat
korvat kuurot kuuntelevat
mies ja vaimo, vasta nähneet
milloin nähneet, ei ikänä
vierreet vuodet, tietön taival
jolta ei konsana paluuta

1988