Minulle joka näitä rivejä luet

Nämä rivit eivät ole sinua varten, sillä me emme toistamme ymmärrä. Ne ovat vain minulle, joka olen kaikki ja kaikki on minussa ja siksi ei minua ole vaan kaikki. Koska sinä olet minä, kirjoitan myös sinulle, ja hymyilet hiljaa, jos tiedät olevasi minä, ja minäkin hymyilen, eikä meidän tarvitse siitä toisillemme kirjoitella.

Sinä, joka olet sinä etkä minä, hymyilet myös, mutta toisesta syystä. Mekään emme koskaan tapaa, vaikka sinusta saattaisikin toisin tuntua.

Mutta ehkä näiltä riveiltä - selkeimmiltä kaikista riveistä - kohtaat itsesi ja minut, sillä joskus käy niin - miksi, ei tiedä kukaan - että vaatteemme riisutaan, eikä ole enää paikkaa mihin aarteemme kätkisimme, sillä omistamme jo kaiken, ja yhdessä katselemme äänetönnä, kun varkaat myyvät temppeleissään käärin­­liinoja eniten tarjoaville.


1989