Syyssateessa tapasi kotiin kulkija taas olennon, joka vei hänes kauas sumujen tuolle puolen ajan unohdukseen. Hän puhkesi ääneen sateen, puheen virratessa humisi tuuli kaukaisista maailmoista betonisiltojen alla asumalähiössä tuolla jossakin. Hän lauloi, yksinäinen hullu, maailma hänen päässään, merkityksestä raskas, arvoton, vuosisatojen laulu itsestään itselleen, ja joku toinen ajan iskemänä pysähtyy luvussaan, toisen kirjoittaman, hyytää selkäpiissä, tietää lukevansa itseään eikä muita enää ole.
 
Markku Siivola