(Linkit päivitetty Hypnologia 4/2002 -lehden alkuperäisestä artikkelista http://hypnologia.com/lehdet/0204/uniprosessi024.html

SUGGESTOTERAPIAN MONET MAHDOLLISUUDET

Markku Siivola

UNIRYHMÄPROSESSIN KULKU

- taustaa hypnoosisovellusten kokemukselliselle vertailulle

Tätä uniryhmäprosessin kuvausta täydentää tekijän artikkeli "Hypnoosi, uni ja tajunta" , joka on julkaistu Hypnologian numerossa 4/2002.

  I A   Unennäkijä kertoo unensa, ja vain sen - ei mitään sen ulkopuolelta.
  I B   Ryhmä selventää lisäkysymyksin itselleen epäselväksi jääneitä unen kohtia.
  II A   Ryhmä ottaa unen omaksi unekseen eläytyen keskenään (ei unennäkijän kanssa!) unen herättämiin tunteisiin.
  II B   Ryhmä eläytyy tunteiden lisäksi myös unessa esiintyviin vertauskuviin.
  III A   Unennäkijän vapaamuotoinen reaktio.
  III B Unennäkijän ja ryhmän dialogi.
      1 Tunnejäänteiden etsintä eritoten unta edeltävästä päivästä.
      2 Unen toisto: ryhmän jäsen lukee unen ääneen sopivan mittaisina paloina, ja sen unennäkijässä herättämiä lisäideoita käsitellään .
      3 Yhdistävät projektiot; orkestrointi: unennäkijän tuottamasta materiaalista luodaan mahdollisimman kattavia kokonaisnäkemyksiä joita tarjotaan (ei tulkita) unennäkijälle.
  IV   Unennäkijän lisäkommentit unestaan seuraavalla kokoontumiskerralla.

Taulukon esittämien vaiheiden lyhyt tarkennus:

I A ja I B: Unen kertominen ja sen selventäminen

Unen esittämisvaiheessa ei unennäkijä kerro mitään unensa ulkopuolelta (omia käsityksiään unesta, mikä uneen johti tms.), koska se lukitsisi vaiheen II rikkautta, jos ryhmä lähtee tässä vaiheessa unennäkijän viitoittamalle tielle menettäen muut, mahdollisesti paljonkin hedelmällisemmät suunnat. Ryhmä selventää muutamin kysymyksin epäselväksi jääneitä kohtia.

II A ja II B: Ryhmä ottaa unen omakseen - avainsana rikkaus

Ryhmä ottaa nyt unen omakseen, sukeltaa siihen sijoittaen itsensä unennäkijäksi syventyen unen tunnelmiin ja vertauskuviin. Unennäkijä on rauhoitettu: ryhmä ei kommunikoi hänen kanssaan tässä vaiheessa lainkaan, jotta hän saa häiriintymättömästi syventyä uneensa ryhmän tuottamia ideoita kuunnellen.

Avainsana on tässä vaiheessa ryhmän tuottaman unimateriaalin rikkaus; kuin seisova pöytä, josta unennäkijä itse valitsee häntä kiinnostavat herkut. Tässä vaiheessa ei ole lainkaan väliä sillä, onko tällä materiaalilla mitään tekemistä unennäkijän kanssa. Tarkkuuteen unennäkijän suhteen ei vielä tässä vaiheessa tule pyrkiä, koska se johtaisi myöhemmissä vaiheissa hyvinkin olennaiseksi osoittautuvan materiaalin karsintaan. Nekin ryhmän tuotokset, jotka eivät unennäkijään 'kolahda' auttavat häntä huomaamaan, millä suunnalla hänen unensa avain ei ole haudattu-na, joka puolestaan johtaa hänet pohtimaan untaan paljon useammista näkökulmista kuin mihin hän yksinään olisi pystynyt.

III A: Unennäkijän reaktio

Uni luovutetaan nyt takaisin unennäkijälle, jolla ei enää ole alkuvaiheen rajoitusta kertoa vain unestaan eikä mitään sen ulkopuolelta. Unennäkijän monologia ei keskeytetä, kun hän sovittelee uutta aineistoa kokonaisuuteen. Hän tuottaa tässä vaiheessa usein huomattavasti lisäaineistoa, jonka pienimmätkin, vielä merkityksettömiltä tuntuvat yksityiskohdat on syytä panna mieleen, niin usein ne sisältävät ratkaisun kannalta merkitsevää tietoa, vaikka punainen lanka olisikin tässä vaiheessa vielä hukuksissa.

III B: Dialogi - avainsana tarkkuus

III B 1: Tunnejäänteiden etsintä

Nyt syvennytään unta edeltäneeseen aikaan, vallankin edelliseen päivään, ja haetaan sieltä sellaisia tunnejännitteitä, joita unennäkijä ei ole ennättänyt riittävästi purkaa päivän aikana, vaan jotka siirtyivät tunnejäänteinä uneen. Mitä paremmin tämä menneen päivän palautustehtävä onnistuu, sitä enemmän kyseisenä päivänä vallinnut tunnetila alkaa virittyä unennäkijässä uudelleen nostaen sitä lähemmäs pintaa myös aiheuttamiensa unikuvien merkitysyhteydet.

III B 2: Unen toisto

Nyt käännetään katse pois päiväjäänteistä ja annetaan unelle itselleen puheenvuoro lukemalla se ääneen unennäkijälle sopivan pituisin jaksoin, joka usein herättää unennäkijässä vielä uusia oivalluksia. Myös ryhmä voi tarkentaa unennäkijältä haluamiaan kohtia.

III B 3: Sävellyksen synty: orkestroivat projektiot

Nyt on uuden informaation etsintä loppunut, ja on tullut orkestraation aika eli tähän mennessä kerättyjen informaatiopalasten erillisten nuottien ja sointujen yhdistäminen orkestroivin projektioin kokonaisiksi harmonisiksi sävellyksiksi.

Nyt on ryhmällä vihdoinkin tilaisuus tarjota omat näkemyksensä unesta. Edelliset vaiheet ovat tähdänneet unen-näkijän oman assosiaatioverkoston rikastuttamiseen eli antaneet unennäkijälle mahdollisuuden löytää itse omat vastauksensa. Vaikka orkestraation esittäjä kapellimestarina tekee nyt oman sävellyksensä, hän käyttää siihen edelleenkin vain unennäkijältä saamiaan nuotteja. -- Tässä on terapia-ammattilaisille taas tiukka paikka pysyä vain unen tarjoamassa materiaalissa, kun mieli tekisi omasta viitekehyksestä noudettujen lisäoletusten valossa laajentua luonnehtimaan unennäkijän koko elämää. Kyseessä on kuitenkin edelleen esittäjän projektio, edelleen kysymys, jonka paikkansapitävyyden voi vain unennäkijä tarkistaa, poimia ja hylätä siitä mitä tahansa, vaikka sen kokonaan, olipa se muiden mielestä kuinka looginen ja vakuuttava tahansa.

Orkestroivat projektiot eivät synny tiedonpalasista liimaten, vaan asennemuutoksesta, oikeastaan asenteettomuudesta, unen luomaan emotionaaliseen kenttään niveltäytymisestä, joka onnistuu sitä paremmin, mitä vähemmän ennakkoasennoitumiset sitä häiritsevät. Ullmanin (1998) sanoin:

"Tuntemus joka minulla on aina silloin kun onnistun elävöittämään unen unennäkijälle, on että en tee mitään. Puhun toki unennäkijälle, mutta olen ikään kuin vain kanava itsestään muotoutuville ajatuksille. Tai toisin sanoen tiedän että ne ovat minun ajatuksiani, mutta ne näyttävät ilmestyvän jostain unennäkijän ja itseni väliltä. Ne tunteet, jotka ryhmä työmme kuluessa onnistui nostamaan esiin unennäkijässä, luovat ikään kuin emotionaalisen kentän johon kaikki enemmän tai vähemmän reagoimme. Vaatii erittäin tarkkaa kuuntelemista tulla osaksi tuota kenttää; niveltyä siihen."

Lue myös: Siivola, Markku (2002). Hypnoosi, uni ja tajunta. Hypnologia 4/2002

Prosessin tarkka kuvaus artikkelissa "Uni - tuttu tuntematon". Jo niillä ohjeilla voi uniryhmät aloittaa, helpoimmin ensin turvallisessa ystäväpiirissä. Täydellisin uniryhmäopas asiaan innostuneille on kuitenkin omaa luokkaansa oleva Ullmanin Appreciating Dreams - A Group Approach, katso tämän artikkelin kirjallisuusviitteet. Suomenkielinen parhain opas on kirjoittamani Unien opissa. Helpoimmin uniprosessin ymmärtää jo pidemmän aikaa toimineisiin uniryhmiin osallistumalla.

Markku Siivola Markku Siivola
on psykiatrian erikoislääkäri ja uniryhmätyönohjaaja ja Suomen Hypnoosiyhdistys (SHY) ry:n perustajajäseniä.
Sähköposti: markku(at)siivola.org