LÄTTÄHATTU

 

Ne rukoilevat kaavan mukaan, minä en.

 

Tässä seison ja lyön nyrkkini seinään.

Menköön rystyset, menköön.

Se on minun rukoukseni.

 

Olen laiska, ne sanovat.

Mutta miksi en olisi?

Miksi tekisin työtä ta irukoilisin, kun kuolema on kuitenkin edessä.

Lyön rystyseni seinään,saatana,

ja pimulle sanon:

"Heitä helvettiin nuo kuteet ja röyhelöt

tai muuten kävelet yksin"

 

Olenko minä mikään koekaniini

tai jonkin tuntemattoman leikkikalu.

Minulla on nälkä ja minulla on jano

ja minulla on tuskaa tarpeeksi

himoistani joita en saa talttumaan.

Tule, suttura, jos olet vertaiseni

niin teemme sen joka pitää tehdä -

mutta vaivat puoleksi, saatana,

ilman kaavoja ja rukousta.

Ja sitten - tuli mitä tuli,

kun kuolla täytyy kuitenkin.

 

Tässä seison ja harteitani painaa

isieni hurskaat valheet!